Saavuin kotiin. Paavo asemalla. Oli ihanata taas olla kotona! Äiti hiljenee hiljenemistaan. Koskisen Heikki on kuollut. Läksin kyläkäynnille.
Holloon vein terveiset Juhon väittelytilaisuudesta. Luulin iloa tuottavani. Mutta mikä yllätys. Itkien kertoo Hollo poikansa elämän rikkoutumisesta. Oli syntynyt syvä epäsopu Juhon ja hänen vaimonsa välillä. Se oli jo puhjennut skandaaliksi. Juho päättänyt erota Allista. Lähtenyt Helsinkiin siinä kiukussa. Hollo pelkää että mies menee pilalle. Lohdutan. Lupaan tehdä kaiken voitavani asian auttamiseksi tolilleen. Liian kovasti koettelee elämä heitäkin. Emännän tapaan kirkosta tullessa pihassa. Tämä itsehillintään kasvanut, kärsinyt ihminen hillitsee nytkin hyvin itsensä. Ihmeteltävä vaimo.
Koskisen Heikin ruumista käyn katsomassa. Ei ollenkaan muuttunut. Siis sekin vaellus on päättynyt. Minulla on ollut monta kosketusta vainajan kanssa. Hyvät muistot jäävät.
Adolf Koskisella ja Aaroni Koskisella kävin.
Nurmiolla kävimme heidän uudella asunnollaan.
Paavon kanssa teimme sopimuksen, että toistaseksi hän saa 150 mk kuukaudeksi juoksevia tarpeitaan varten. Häneltä oli lokakuulla kulunut 250:- Hän suostui tähän. Järkevä poika oppii kyllä rahataloutensakin hoitamaan.
Hän oli saanut päiväkirjaansa opettajakunnan muistutuksen olla ahkerampi. Se on oikea muistutus. Minä pelkään, että hän lahjakkuutensa vuoksi ei ponnistele, pääsee liian helpolla.