Eduskunnassa käy hallituskysymyksestä ristiriitaisia tietoja: se syntyy – ei synny. Tulen valtioneuvostoon klo ½ 1. Pohjanpalo on juuri ollut keskusteluissa presidentin kansa joka on ilmoittanut että hallitus on valmis!
’’Mä että täältä erkanen, sen tunnen voitokseni!’’
Klo 1 kirjoitan alle Hyvinkään hiivatehtaan lopulliset kauppakirjat.
Klo 2 olen valmis. Eilen toimitin jo paperini täältä pois. Salkkuni on tyhjänä pöydällä. Odotan kuumeisella vapistuksella kirkkoon lähtöhetkeä ja – vapautusta.
Kallio soittaa klo 2,10. ’’Kuule, siitä hallituksesta ei tule mitään. Erich soitti niin: ’’Se oli sen vuoksi, muka, ettei Kallio, Ritavuori tule. Ja ruotsalaiset kieltäytyvät taas!
Minä menen joka tapauksessa kotiin.
Kai siitä nyt nousee sitten vasemmistokokoomus – oikeiston rangaistukseksi. En minä mene sinnekään. Joka tapauksessa olen vapaa tulevalla viikolla.
Oi armas vapaus! Kuinka olinkaan Sinut unohtanut tässä kiirastulen pauhussa. Nyt kun Sinä kurkistat hymyillen taasen usvien takaa, lupaat ja houkuttelet…
Minä tulen! Kahle on putoamassa. Minä katkon sen!
Historiallinen hetki. Mutta nyt vasta huomaan, minkä historiallisen hetken elimme äsken, kun Hyvinkään viinatehtaan kauppakirjat lopullisesti allekirjoitettiin, hrrat Appelberg ja asianajaja saivat 2 milj. pankkitshekin ja menivät tiehensä. Laskettiin hieman leikkiä harjakaisista. Helenius-Seppälä istui pöytäni toisella puolella, Lindqvist toisella tuolilla. Viinatehtaan myyjäherrain selkä katosi ovesta.
Viinakapitalismin ylpeä selkäranka oli murrettu! Sillä hetkellä. M. H-S:lä, tuo naurettu, pilkattu mies siinä, hän seisoi ja istui voittajana, hieman väsyneenä, nuo toiset, komea asianajaja, harmaantunut tehtaanjohtaja-insinööri, viinakapitalismin asianajajat: he katosivat ovesta lyötyinä. Heidän oli täytynyt antautua. Hbl. ja tuo suuri joukko heidän takanaan, mitä he olisivatkaan tunteneet, jos olisivat sattuneet tähän. Minä huomautin Matille tilanteen merkillisestä situatsionista. Hän huokasi: Se oli suuri historiallinen hetki.
Niin se oli.
Malmivaara. Sai tänään eron eduskuntatyöstä. Oli eräänä aamuna, kun oli yö valvottu eduskunnassa, mennyt lääkäri Reijovaaran luo ja kertoi sanoneensa: Auta nyt velikulta minua pois täältä. Minä olen jo vanhuudenhöperökin. Enkä minä jaksa. R. koettelee suonta. Sanoo: Hyvällä omallatunnolla. Ja niin esitettiin todistus tänään ja ero myönnettiin.
M. saarnasi tänään valtiop. lopettajaisjumalanpalveluksessa. Voima on poissa. Ääni särkynyt. Ei nouse enää.
Niin. Se oli hänen valtiollinen joutsenlaulunsa.
Ehkä se tammikuinen eduskuntapuhe, jolloin hän sanoi nyt puhuvansa kansan edustajana eikä pappina, oli sittenkin tähän alkusoitto? Se oli.
Antila. Tämä on merkillinen päivä. Antila on eilen illalla kuollut sydänhalvaukseen. Kadulla tunsi pään yhtäkkiä tuiman kipeäksi, jalat kangistuivat, tuotiin ajuri, vietiin kirurgiin. 10 minuutin kuluttua mennyt.
Niin menevät ihmiset. Aika kuluu nopeasti. —
Oi Annikkani. Minä tulen jos voisimme vielä pelastaa jonkun vuoden yhteiselämälle.
Kotimatka. Olin luullut voivani lähteä tänään. Presidentti ja pääministeri estivät. Viivyttiin kauan linnassa valtiopäiväin lopettajaisissa. Kahviteltiin. Diplomaattiseurustelua, narripeliä y. m.
Taas levenee tieto että ruotsalaiset nyt ovat suostuvaisia tulemaan hallitukseen. Narripeliä! Mutta tietysti presidentti tarraa siihen kiinni! Sen vuoksi on minunkin lykättävä menoni huomiseen.
Eduskunnan jäähyväiset. Relander puhui. Kotonen puhui myös isänmaallisesti.
Huomenillalla minä sitten menen.