Tälle viikolle on antanut värinsä taistelu elintarvelaista. Olen lopulta ratkaisevasti asettunut sitä vastaan. Sillä minä näen siinä sellaisena kun sitä nyt toteutetaan, kansallisen onnettomuuden. Kun yksin maanviljelystuotteet säännöstellään, vaikka tilaisuus olisi kaikkien teollisuustuotteidenkin säännöstelyyn, se alkaa olla yhteiskunnallinen rikos. Sen lisäksi, säännöstelyn ja pakko-oton perusteella, saa hallitus tilaisuuden uinahtaa rauhaan, siinä uskossa, että leipää tulee. Ulkoa ei saa tuottaa! Nyt luvataan kohottaa hinnat, nyt jo määrätä syksyn hinnat korkeiksi! Se olisi taas kauppasitoumus, johon me emme voi mennä. Minä en tahdo korottaa leivän hintaa, vaan tahdon sen pysyttämistä kohtuudessa ja talonpoikain vapautta. Siten köyhäin kuluttajain ja talonpoikain edut tulevat turvatuiksi ja valvotuiksi.
Ryhmän enemmistö on sillä kannalla.
Taistelut kulissien takana tuimia.
Mutta kannalleni kuuluu tulevan yhä useampia porvariryhmien talonpoikia.
Sosialistit ja porvarit pelkäävät! Mutta esim. suomalaiset lehdet eivät, maaseudun pelosta uskalla julkisesti nousta meitä vastaan.
Arfman, Pesonen, J. A. Heikkinen ovat kannallani jyrkästi. He käsittävät että juuri onnettoman säännöstelyn seurauksena heidän köyhä kotiseutunsa on saanut syödä pettua.
Yksi tärkeä havainto on lopulta se, että suurviljelijät pelkäävät että tämä alentaa viljan hintaa, jos maahan tuontia lisätään. Mutta heidän edustajansa esiintyvät köyhien asianajajina, muka!
Pohjanheimo kertoi sotilaskomennosta taas (lauantaina) kaikellaista. Karjalan kannaksella on meillä vain 4 kanuunaa, ryssillä 200! Varustaudutaan vetäytymään, ryssäin hyökätessä, heti lähelle Viipuria.
Lavansaari, Tytärsaari, Seiskari kokonaan puollustamattomana. Äsken kadettikoulusta lasketut nuoret upseerit ovat saaneet itse valita mihin tahtovat sijoittua! Ja 30 vartiopaikkaa saaristossa on kokonaan ilman upseereita, koska upseerit eivät niihin mene!