Ulkoasiainvk.ssa esitettiin perustuslakivk. lausunto. Pääministeri ei pidä perustuslakivk. kantaa laittomana, mutta pitää hallituksen esityskantaa suotavampana. Ei missään maassa voida rauhansopimusta lykätä yli vaalien. Mutta voi eroittaa rauhansopimuksen kansainvälisen ja sisäisen osan. Mutta silloin pitäisi ennakolta ryhtyä lain säätämistoimiin. Puoltaa täydellisempää menettelyä, siis perustuslakivk. vastalausuj[ien] kantaan. Ei voitane kieltää, että jos rauhansopimus koskee perustuslakia voidaan joutua mahdottomuuksiin, jos tulee kiire tehdä rauha. Mutta tämä rauhansopimus ei koske perustuslakia. Hyvin tärkeät syyt puhuvat sen puolesta että olisi noudatettava sellaista menettelyä kuin hallituksen esit. edellytetään.
Mantere puoltaa perustuslakivk. vähemmistön ja hallituksen esityksen kantaa.
Nevanlinna. Perustuslakivk. lausunnolta vie auktoriteetin se, ettei sitä ole perusteltu. Pääasiassa vastalauseen kannalla. Ei löydä tyydyttävää muotoa muuten kuin siten, että säädetään erikseen kaikki ne lait, joita se koskee. Mutta kiireen ollessa alistuu tyytymään hallituksen esitykseen.
Pääministeri luonnollisesti tapahtuu yksink. äänten enemmistöllä m.m. valtakunnan itsenäisyysjulistus. Mutta rauhansop[imuksissa] tulee kyseeseen: tehdä rauha yksink. äänten enem[istöllä], vaan sis[ällöllisen] puolen kyllä lainsäätämisjärj.
Vuolijoelle riittää pääminist. oik. min. ja oik. kanslerin auktoriteetti. Hän hyv. perustuslakivk. kannan.
Ryömä. Perustuslakivk. kanta on edellä main. herrojen. Se on perustelu. Ei voi paremmin perustella. Tekee lain hylkäämistä tark. p[äätös]ehdotuksen.
Voionmaa kannattaa ed. Ryömän ehdotusta.
Nevanlinna pitää Ryömän pontta epäilyttävänä laillisuuden kannalta.
Mantere yht. edell.
Alkio sa[moin].
Vuolijoki sa[moin] ehd. esit. hylättäväksi.
Ryömä peruuttaa.
Valiok. hylkäsi 9 ä 8 vastaan lakiehdotuksen asettamisen käsittelyn pohjaksi.
Rauhansopimuksen toinen käsittely.
Yhdyin kannattamaan Suolahden toistaseksi lykkäävää pontta, siksi, että saataisiin korjata Repolan, Poraj. ja yl. Itä-Karjalan asiaa.
Syntyi myrsky. Selitin että haluan asian lykkäystä, koska pidän mahdottomana hyväksyä rauhansopim. ilman lakia.
Äänestyksessä poistui Keto äänestämästä ja Colliander muutti ääntään. Laki hyväks. 9 ä 7 vastaan nyt!
Olin voittanut.
Toista käsittelyä en julistanut loppuneeksi. Annan olla avoinna, kunnes perustelut on tarkastettu.
Vapautunut mieliala.
Pääministerin luona kävin kahvilla. Siellä oli kutsut.
Puolan ent. lähettiläs Ziabicki kävi kertomassa Puolan maalaisliitosta ja kuulemassa Suomen mliitosta.
Kieltolakiliiton romaanikilpailulautakunta on nyt tehnyt päätöksensä. Ei yhtään teosta ole voitu katsoa ensi palkinnon arvoiseksi. Toinen palkinto, 2000 mk on annettu ’’Juoppohullusta”. Eivät olleet avanneet nimilippukuorta.
Liakka esitti tulokset Kieltolakiliiton toimik. kokouksessa. Arvasivat. Saivat lukea että ’’Juoppohullun’’ tekijä ei katso voivansa ottaa vastaan rahapalkintoa. Ainoastaan jonkullaisen maininnan, jos se katsotaan voitavan antaa.
Muille, 16:sta ei mitään!
Arvelivat että voisin ottaa. Kieltäysin, koska se tuottaisi vahinkoa Liiton asialle.
Minun oli paha olla. ”Maininta’’ oli niin niukka ja karu, että saattoi sen jälkeen katsoa tarjotun palkinnon – joko armosta tai jostain muusta annetuksi, kykenevien, vähänkään mahdollisten kilpailijain puutteessa.
Sellaisilla ehdoilla en minä palkintoa ota.
Ja ne muut!
Tällä tavoin ei enää kannata yrittää. Siten tapetaan raittiusromaani-aate.
Pyysin ettei kilpailun tuloksia ollenkaan julaista lehdissä. Otetaan vain vuosikertomukseen.
Kiellän Ruokosalmen sanallakaan ilmoituksissa viittaamasta palkitsemiseen.
Siinä sen tarinan loppu.
Sain tänään valmiita kappaleita teosta.
Mielenkiintoni on mennyt. Merkillinen on tämä minun kirjailijakamppailuni. Aina vastatuuli.
Kenties ei tämä parempaa ’’mainintaa’’ ansainnut?
Ehkä olen itsekäs?
Ehkä.
Odotan uteliaana vapaata arvostelua.
Mutta se, että esim. Liakka aiemmin puhui hyvin innostuneesti eräistä käsikirjoituksista, antoi aavistaa että hänellä oli ajatus niitä palkita, – osoittaa että keskustelu tuomarien välillä johti lopulta tähän tyhjäkatoon, onnettomaan päätökseen.
Jos minä olisin tällöin ottanut palkinnon – mitä olisivatkaan kilpailijani sanoneet!
Paras kuinka tapahtuu. Tulkoon nyt julkinen arvostelu!
Kuinka paljon iloisempi olisin ollut jos he olisivat jakanet joitakin kehoituspalkintoja muille ja liiastaneet ’’Juoppohullulle’’ edes yhden ystävällisen mainesanan!