Kaupungissa. Juna myöhästyi 2 ½ tuntia. Paavo pettyi jo aamulla, kun ei saanut minua aamiaiskäynnillään tavata. Iltapäivällä kun hän tuli, oli mieli kovin apea. Ikävää valitti. Voimistelunopettaja oli hänelle ärjäissyt. Sitä pelkää lapsi. Kuuluukin olevan puolihullu mies joka lyö. [Voimistelunopettaja Paul ”nelisnurkkainen” Richter harrasti poikkeuksellisen kovaa kurinpitoa, johon kuuluivat myös ”huitaisut vasten muotoa”, todistaa Ilmari Turja Vaasan Suomalaisen Lyseon 100-vuotisjulkaisussa (1930, s. 145)]. Paavo haluaisi olla poissa voimistelusta. Koe-tin häntä viihdytellä! Ei tahdo asettua. Lapsi on aina kotona ollut, rakkaana pidetty. Nyt on ensi kerran vieraitten kanssa tekemisissä jotka eivät rakasta. Sellaista on katkera elämänkokemus meille kaikille. Surullisinta on, että ensi tehtävä, kun tullaan ulos maailmaan ja koulussa on paatuminen. Nytkin: se voimistelunopettaja vaatii boksausta. Paavo on totutettu siihen ettei tee linnullekaan vääryyttä. Miten hän voisi toista ”kuffia”? Hänen sydämensä ei sitä salli. Mutta jos hän ei tee sitä, tekee vastustaja, jonka ilona on tappelu. Seuraukset arvaa itsestään. Onko tämä oikeata kasvatusta? Onko se kristilliseltä kannalta hyväksyttävää? Sillä boksaus ei ole leikkiä, se on harjoitusta tappeluun, se kohottaa vihaa ja raaistaa. Tänään sähkötettiin, että Englannin laivasto on tullut Tanskan salmien läpi Itämerelle. Siis on odotettavissa nyt todella meritaisteluita siellä. Mutta nyt kai saa lopullisesti pitää ratkaistuna, että saksalaisia ei tule ainoakaan Pohjanlahden rantamille.
Myöskin tulee tieto, että koko Saksan armeija Ranskassa on lyöty nyt riehuneessa 7-päiväisessä taistelussa.
Onko siis Saksa lakannut olemasta suurvalta?