Kallio pyysi neuvotteluun. Selosti asemaa. Edellä mainitut vastukset todettiin. Jalander, Vennola, Ritavuori ja – Vestermarck kulkulaitokseen suostuvat. Mutta kokoomus esittää vanhat ehtonsa. Suolahtea kirk. min[eriksi] ei ole puhutellut. Ei myöskään siinä mielessä Virkkusta. Ja nyt: hän tarjoisi minulle kirkollisministerin paikan ’’mutta noin 20 vuotta takaperin pidettiin sinua vapaa-ajattelijana ja se saattaisi vaikuttaa levottomasti pappeihin. Mutta muuten, kyllä sinä sen voisit hoitaa.’’ Taisin jotain äännellä. Sanoin:
’’Viime kerralla sinä tarjosit minulle Virkkusen apulaisen paikkaa?’’
’’Niin, minä ajattelin juuri tätä, että sinusta oli ennen se huhu, vaikka taisi olla valheellinen, että sinä olisit jotenkin vapaa-ajattelija. Se pappeihin nähden..’’
’’Hm.’’
Sitte selitin etten tule. En katso itseäni kompetentiksi (joka onkin tosi). Minulla myöskään ei ole ryhmän luottamusta, enkä vahvistaisi nykyoloissa muutenkaan sinun hallitustasi. Sitä paitsi en voi tulla ryhmän vuoksi. Pelkään että ryhmä, puolustaessaan tätä hallitusta, joutuu liian kovalle koetukselle. Ja hallitus tarvitsee, luulen minua puolustajakseen eduskunnassa.
Hän hyväksyi kaikki.
Sitte sanoin, että minua voitaisiin pitää kiipijänä jos tulisin hallitukseen, enkä tahdo sitä käsitystä itsestäni lisätä. En siis tule.
Tätä hän torjui. Minua ei muka, sellaisena pidetä. ’’Kaikki luottavat vaikuttimiisi.’’
Sepä edes hyvä.
”Ennemmin minua joka olen lahjattomampi, voitaisiin sanoa kiipijäksi, mutta..”
En vastaa.
’’Mutta, minä en ole koskaan ollut taisteluissa, he eivät vihaa minua, sen tähden ne sietävät.’’
Hän luki ohjelman. Kuuntelin raskaalla mielellä. En tehnyt siihen muistutuksia. Sanoin etten yhd. lukemisella voinut niin seurata.
Hän ilmoittaa että häntä on ruvennut pelottamaan. Hän tahtoisi peräytyä. Katsoisitko mahdolliseksi siinä tapauksessa, jos kokoomus ei tule mukaan että peräydyn? – Vastasin epämääräisesti.
Mieleni oli alakuloinen. Parhaatkin meistä ihmisistä ovat kunnianpyyntöä vastaan kurjia raukkoja. Ja K. on parhaita. Olen nämä tähän merkinnyt näin tarkoin vastaisia omia psykologisia tutkimuksiani varten.
Elovaara. Merkillinen näkijä. Hän näki vähän ennen Lavoniuksen hallituspuuhan sortumista unen: Lavonius ja Sarlin olivat metsällä ja niillä oli karhu ammuttavana, mutta vain yksi kivääri. Miehet puuhasivat vahvasti karhun jahtaamisessa, mutta lähtivät pakoon. Silloin karhu söi heidän laitumella käyskentelevän lehmänsä.
Nyt lauantaita vasten yöllä hän kertoo nähneensä unen: Kallio toi hänelle kesken syntyneen kuolleen lapsen. Se kätkettiin hänen piironkiinsa ja hän vielä pumpulilla tukki kaikki ovenraot. Kallio kehoitti että piironki vietäisiin jonnekin piiloon. Mutta Elovaara vastusti, koska se löydettäessä todetaisiin hänen omakseen ja voitaisiin häntä syyttää.
Ne ovat merkillisiä unia.
Edelleen sanoin Kalliolle, että jos me molemmat menemme hallitukseen, ryhmä ei sitä kestä. Se hajoaa. Minun on siis edelleen oltava sen keskuudessa. Tieni johtaa lähitulevaisuudessa täältä pois. Nyt katson että maalaisliiton, erittäin hallituksen ja ryhmän edun kannalta minun on paras olla hallituksesta ulkona puolustamassa sitä. – Hän tunnusti tämän ja huomasin hänen kannastani ilostuvan, joten ymmärsin että hän tarjosi minulle paikkaa hallituksessaan vain luullen sillä tyydyttävänsä minua, mutta ei siksi että hän katsoisi tarvitsevansa minua.
Sanoin vielä, että minä en saa riittävää kompetenssia ja sivistystä kirkollisministeriksi, eikä minulla näytä olevan edes ryhmän luottamusta tässä asiassa. Johon hän ei vastannut paljo mitään, josta taas käsitin että hän selitykseni katsoi oikeaksi. Hän rupesi uudelleen puhumaan minusta huhuna olleesta, 20 v. vanhasta juorusta minun vapaa-aatteisuudestani ja sen aiheuttamista epäilyksistä hänessä.
Minun sielussani myllersi harmi. Olen pannut elämän alttiiksi nostaakseni talonpoikaa. Ensimmäinen, joka koko henkilökohtaisesta kohoamisestaan ja tienvalmistamisesta saa kiittää minua, osoittaakin suuren narrin taipumuksia.
Mutta jotain sittenkin on tapahtunut. Hän ilmaisee vihdoin tuskaisena alkaneensa epäillä, ettei hallitus tulisi saamaan riittävää auktoriteettia hänen alhaisen sivistyksensä vuoksi. Sen vuoksi häntä on alkanut jänistää. Hän katsoo ikään kuin kysyen. Vastaan äänettömyydellä. Hän: ’’Arvelet kai, että sen olisi pitänyt ennen huomata?’’ En vastaa. Mutta jatkuessa keskustelusta huomaan että tämä painaa häntä. Hän ilmoittaa pelkäävänsä haukkumista, ei kestävänsä sitä, enempää kuin halveksimistakaan.
Valitan hänen, mutta ennen kaikkea maan ja maalaisliiton puolesta. Tiedän että hän ei kykene tuon tunteen alaisena mihinkään ponnistuksiin.
Alan epäillä että Elovaaran toinenkin uni perää.
Perälä tuli Amerikasta. Hyvällä tuulella ja hyvin voipana.
Voionmaa ja Mantere olivat illalla luonani. Keskustelimme ruotsalaisten kansankäräjäin ohjelmavaatimuksista joita meidän on komiteassa käsiteltävä, päästäksemme jonkullaiseen ennakkoselvyyteen.
Valitan että olen mennyt tähän komiteaan. Sen työ on toivotonta, minä en voi vaatimuksiin suostua. Ajattelen pyytää eroani, varsinkin kun en tahdo saada aikaa tällaiseen.
[seur. sivut liimattu vihkoon]
Kallio. Presidentti pyytänyt häntä suunnittelemaan hallitusta. Ei laskettava julkisuuteen. Omista miehistä Pehkonen ehd. kieltäytynyt, Hahl vikuroi, Joukahainen suostuu. – Ritavuori, Vennola, Holsti suostuneet. Keskusteltu sillä pohjalla että myös kokoomus tulee mukaan. Mutta kokoomukselaiset edelleen vaativat Holstia pois. – Tiedust. Relanderia pääministeriksi, koska hänen (Kallion) housut ovat ruvenneet vapisemaan. Relander kieltäytynyt ja kieltää Kalliotakin. Jalander luopuu vaatimasta sitä riidanalaisesta 1,7 milj. sta. Linnoituksia varten tarvitaisiin 6 milj. 126 konekivääriä tarvitaan. Hän siis tyytyisi 20 milj. Lupaa tulla maalaisliittolaiseen hallitukseen. – Kulkulaitosministeriksi pyytänyt maanviljelysneuvos Vestermarckia puoluetonna. Hän on lähellä ml. liittoa.
Kallio on ruvennut vapisemaan koko kysymyksen edessä, koska luulee olevansa hyvin heikko uhkaavia hyökkäyksiä vastaan.
Jos Hahl rupeisi maanviljelyspäälliköksi, ajattelisi pyytää apulaiseksi J. Lahdensuota.
Lohi – Kallion jatkettava.
Juutilainen samoin. Kirkollisministeriksi joku kokoomukselainen, joka ei ole niin puoluediktaturin alaisena.
Takkula yhtyy Loheen. Hyökkäys lisääntyy mutta ryhmän kannatus lisääntyy.
Kärki samoin.
Leppälä. Pehkosta ml. terävimpänä miehenä pyydettävä.
Niukkanen. Kallion on epäröimättä muod. hallitus keskustahallitus. Edistyspuol. vaadittava sitoumus kannattaa maatalousasioita. Edistyspuolueelle tulee enemmistö, joka pelottaa.
Juutilainen. Ryhmän pyydettävä Pehkosta. Sotaministeriksi sivilimies.
Kallio. Kun nyt vielä ei ole tietoa kauppaministeristä ja oik. ministeristä, voi tulla edistysmielisiä enemmistö. Tuntuu ettei hän viitsi mennä silloin edistysmieliseen hallitukseen pääministeriksi, joten tehtävä olisi silloin jätettävä edistysmielisille.
Niukkanen keh. ottamaan kirkollisminist. maalaisl. koska silloin meille tulisi enemmistö.
Juutilainen. Otettakoon muutamia ammattiministeriksi. Ei Vestermarck sovi kauppaministeriksi. Hän on lisätyssä Rautatiehallituksessa. – Pohjanpalo tietysti tulisi kulkulaitosministeriksi.
Niukkanen. Vestermark on sopiva kulkulaitosministeriksi. Hallitukselle tulisi selvä maatalousohjelma.
Pesonen kannattaa Juutilaista sivilin ottamisesta sotaministeriksi. Tarvitaan taloudellista silmää. Ehdottaa että ryhmä kääntyisi vakavalla pyynnöllä Hahlin puoleen.
Kallio. Jalanderin tulo riippuu noin 24 milj. myöntämisestä.
Alkio. Kaikki ovat siis sitä mieltä, että Kallion pyyntö, jättää hallituksen muodostaminen siinä tapauksessa, etteivät myöskin kokoomukselaiset tule mukaan, jolloin olisi muodostettava yksinomaan keskustahallitus, hylätään? Minä olen tässä toista mieltä ja minusta olisi Kallion pyyntöön suostuttava.
Ryhmä päätti yksimielisesti, minun jäädessä yksin toiselle kannalle, että Kallion on muodostettava hallitus siinäkin tapauksessa, että vain edistyspuolue tulee mukaan.
Ryhmä myös päätti pyytää Pehkosta ja Hahlia jäämään hallitukseen. Tätä pyyntöä esittämään, minun kieltäytyessäni, valittiin Lohi, Leppälä J., ja Lohi.
Kallio esiintyi hyvin alakuloisena. Ei voinut esittää mitään ryhtiä ryhmälle. Minuun teki tuskallisen vaikutuksen. Ryhmä työntää miestä ulapalle, miestä, joka aluksi on lapsellisen urhea, mutta vedenvaraan tultuaan – pelkuri. Työntävät vain! Se on tragiikkaa.