Laihialle! Annikka on asemalla. Ja Rellu riemusta remuaa. Menen Vaasaan. Ilkassa on kaikki hyvin. Tämän vuotinen talous lupaa taas parannusta, niin ilmoitukset, kirjapainotyöt, tilaustulot.
Päiväjunassa kotiin.
Syleilen äitiäni vielä hengissä! Onpa suloista. Hän on reippaampi.
Vaikka aurinko helottaa, tekee Annikka tulta salin pesään. Istun takkapaisteella ja luen Jules Vernen Robinson koulua!
Paavon tapasin Vaasassa. Poika on kiinni tenteissään. Vakuuttaa hyvin menevän. Uskon sen. Hän ei koskaan ole minulle valehdellut.
Allin äänen kuulen puhelimessa.
Kerttu – hän oli lähtenyt sairaana. Kirjoitan hänelle että hän tulisi Hkiin hoidettavaksi pariksi viikoksi. Vain siten hän virkistyy. Ellei nyt olisikaan surua Kertusta, tuntisin itseni sanomattoman onnelliseksi. Mutta tahdon uskoa että häneen vaikuttaa kevät väsyttävästi.
Sauna lämpiää!
Hyvä, rakas Jumala, mitä onkaan tulla juonittelevan politiikan käsistä – kotiin, jossa rauha vallitsee.
Kalliokin, ystäväni, panee kyseeseen minun uskonnollisuuteni, ajatelless. minua kirkollisminist!
Salli hyvä Jumalani, minun salaisuuksieni paras ystäväni, nauraa!
Mutta anna minulle samalla nöyrää mieltä ja vilpittömyyttä.
Olen ollut saunassa. Nyt lepään. Uusi elämä virtaa hermostossani, samalla kuin suloinen lepo viihdyttelee makeasti.
Ajatellessani tässä elämäni-kuljetusta, ihmettelen kiitollisin mielin sitäkin jumalallisen viisauden ohjausta, että halveksitun maakauppiasammatin piti painaa leimansa minun elämäntarinaani. Se on varmin syy siihen, että nyt olen vapaa, enkä tarvitse kiikkua hallitusta muodostavassa ketjussa!