Tiistaina 26. Huhtik.
Yhä ihanampi kesä. Tänään jo puut vahvasti vihertävät. Matin kanssa olemme alottaneet töitä puutarhassa. Päätyikkunain aluset laitetaan uuteen kuntoon.
”Suomenlinnaan suomalainen komento” oli tänään raastuvassa. Halmen loistava vastaus luettiin. Juttu lykättiin toukok. 27 pvään.
Minun elinvoimani alkavat nousta. Tunnen sen nyt hyvin. Olen kirjoittanut jo kirjeitä useampia ja S.N.Ln julkaisuun.
Minulla on vielä työtä!
Äiti-raukkani käy päivä päivältä heikommaksi. Ja vaimoani valvominen rasittaa. Nyt hankimme joka toiseksi yöksi yövalvojan, Maria Rantalan.
Tällaista kevättä en ole koskaan nähnyt, eikä kukaan ole nähnyt. Olen nyt käynyt joka päivä metsässä. Siellä on maa, kivet, sammal, kaikki niin lämmintä ettei missään enää tapaa edes toukokuista kylmänhuountaa.
Saksan kuusi puutarhassamme on tullut päivässä lehteen.
Olen kaiken lisäksi raastanut talvi-ikkunoita seinistä ja toimittanut huoneisiin raitista ilmaa.
Tunnen toimeliaisuuden heräävän. Se on parhain parantumisen merkki.
Minä paranen!