Levoton yö. Paavo ja minä emme voineet nukkua enää klo 1 jälkeen yöllä. Hän yhä uudestaan ja uudestaan puhkesi valittamaan: Isä rakas minä en voi elää jos mun pitää olla täällä. ”Jouluna minua ei enää ole”. ”Voi herra Jumala, eikö mulle ole mitään pelastusta”. Valitukset tekevät minuun kovin tuskallisen vaikutuksen. Aivan ilmeisesti on väsymys ja valvominen jo vaikuttanut lapsen hermostoon. Kävin hänen kanssaan Hedmanin luona. Antoi rauhottavia rohtoja. Toivon että seuraava yö on parempi.
Olen yövalvonnan johdosta painunut itsekin. Ostin hänelle kellon. Yhdessä välissä hän jo oli iloinen. Mutta illantullen -kaikki taas pimeni. Pyytää tulla kanssani yöksi Haa-palaan. Mutta arvelen että hän lääkkeillä nuk-kuu paremmin Sariossa. Olimme Niemeläs-säkin. Mutta hän on niin raukka väsynyt, ettei sekään tuota hänelle iloa. Saatoin hänet -Sarion eteiseen ja menen Haapalaan painunein mielin.