Eilinen perhejuhlamme muodostui kaikin puolin rattoisaksi. Vieraita oli noin 70-tienoilla. Seurustelu teki lämpöisen, lähentävän vaikutuksen. Harju alotti puheiden sarjan. Hän luki ensinnä Ilkan henkilökunnan painetun adressin ja antoi tusinan hopealusikoita heidän lahjanaan. Sitten puhui hän omasta puolestaan, lukien kirjoittamansa puheen. Sen jälkeen puhui Mikko Iipponen: nuorisoseuratyöstä ja maalaisliittotyöstä, kohdistaen sanansa myöskin Annille. Sitten puhui Rovasti Pohjonen tienviitasta ja Sauluksen heräämisestä tarkastamaan suuntamerkkejä, pohjaksuen taas tuohon lauseeseen. ”Tähän asti on Herra meitä auttanut.” Sitten vasta puhuin minä. Sanoin että tuo lause oli ihmeellisellä tavalla 3 kertaa tullut vastaani näinä päivinä: eilen se junassa voimakkaasti tuli mieleeni. Kun tulin kotiin, oli täällä Kertun lähettämä taulu ja siinä hänen tekstaamanaan samat sanat, nyt tuo ne arv. Rovasti taas esiin. Kiitin vaimoni ja omasta puolestani, sanoin että sitä, mitä vaimoni on ollut minulle puhujat eivät ole liioitelleet. Tunnustin että me olemme tunteneet liikkuvamme Jumalan väkevän käden alla. Sanoin että talonpoikain asiaa, josta I. minua kiitti, en ole ajanut luokka-asiana vaan siksi, että sitä on minusta vaatinut isänmaan onni.
Vieraita oli ahdinkoon asti ja hyvin iloisia he olivat. Tunnelma oli hauska. Ilkkalaiset menivät junalle 11,15 Vaasaan.
Olisi varmaan viivytty kauankin, mutta sähkö loppuu klo 12, joten vieraat poistuivat klo 11,30.