Taas näin unta Paavosta. Onko joku tapaturma eli onnettomuus. Olimme jossain laivasillalla. Yhtäkkiä vesi nousi ja tulvi yli laivasillan. Muuan promu kulki siitä yli. Paavo, taas pienenä poikana, katosi silmistäni. Näin muutamia poikia pulikoivan vedessä. Vihdoin nostin Paavon jostain laivasillan ja proomun raosta, märkänä, housut ja paita päällä. Kannoin hänet pois. Löydin itsemme vihdoin jostain sokkelosta syrjä kaupungilla. Siellä oli hyvin huonoja, langenneita ihmisraukkoja, juopuneina. Kantaen Paavoa, pakenin kauhuissani. Heräsin. Kaupungissa olin tänään. Kaikki hyvin. Iloinen ja toivorikas mieliala. Rahaa oli riittävästi saatu. Haapala oli työssään, y. m.
Jätin hyvästit. En mene enää ennen Helsingin matkaani. Tunsin että meillä kaikilla on hyvät suhteet. Kuinka iloista on sellainen.
Ilmoitin Harjulle, että minä en enää rupea ehdokkaaksi, vaan tulen Ilkkaan.
Sen teen. Minua tarvitaan täällä enempi kuin siellä, lehden vuoksi. Ja minä tahtoisin kehittää tästä lehdestä sellaisen, jota voi hyvällä omallatunnolla suosittaa.
Paavolta ei tullut tänäänkään kirjettä. Hän on saanut kotoa joka päivä.
Alli tuli illalla kotiin.
Viuluni on pitkään ollut vaiti. Äidin kuolemasta. Nyt toin kielet ja asetin paikolleen. Mutta minä tuskin saan yhtään soittaneeksi, ellei Paavolta huomenna tule hieman rauhottavampia tietoja.
Kirjoitan hänelle nyt.