Kirjoittelen Ilkkaan. Asiat I:ssa ovat järjestyneet. Kaikki on hyvin rauhallista. Paavolta ei mitään uusia tietoja, kaiketi hän on parantunut.
Illalla valoimme tinaa. Mutta se on mennyt huvi kun ei ole enää pieniä pellavapäitä, uteliaita lapsen silmiä väristen kurottavia käsiä, helakoita riemuääniä. On vain rauhallisia, kypsiä ihmisiä, joiden mielikuvat eivät enää kisaile tällaisen pelin mukana.
Silti oli rauhallista hymyilyä, hiljaista leikkiä.
Vuosi on siis taasen lopussa. Rikas elämyksistä ja kokemuksista. Se vei äitini, hiuskarvasta riippui minunkin elämäni.
Vahvistuiko Suomen valtiollinen asema? Kenties. Vaikea sanoa. Kommunismi Venäjällä heikkonee taloudellisen ahdingon vuoksi. Kukistuuko se?
En tiedä. Minusta tuntuu vain että jotain aavistamatonta ratkaisua kohti ollaan menossa. Pelkään ettei sotakaan ole vielä lopussa. Ranskaa ja Englantia odottavat suuret levottomuudet, samoin Skandinaaviaa.
Minä luulen, että Euroopan aivot työskentelevät nyt ahkerasti, keksiäkseen ratkaisun siihen, miten päästä pois tästä vankeudesta. Siihen avautuu kaksi tietä. Toinen on suuret keksinnöt, jotka polkevat hinnat, toinen on ihmisten uskonnollis-yhteiskunnallinen herääminen, joka antaa ihmisille uuden uskon, uuden elämäntajunnan ja uuden yrittämisvoiman.