Olen viluinen, enkä siis voi oikein hyvin. Aaroni ei ole tullut. Olen tavallisessa työssäni kuluttanut päiväni. Kuinka ihana sentään on tehdä työtä täällä kotona, verrattuna Helsinkiin! No siellä en tarvitse enää olla pitkää aikaa.
Kerrotaan, että Hollo on käynyt lääkärillä joka sanoo hänellä olevan sokeritaudin. Olisko se mahdollista? Ainakin on se sitte hyvin vähän alussa. Hän ei ole sen näköinen. Toivottavasti se on hairahdus.
Kerttumme on aivan muuttunut, parantunut. Hermosto saavuttaa luonnollisen tilansa. Jumalan kiitos!
Se ihmismieli on omituinen. Kuinka usein ajattelenkaan, että jos minulla olisi varoja, ostaisin maatalon, laittaisin sen huoneiston mieleni mukaiseksi ja nauttisin. Se on hyvin usein mielessäni. Mutta kun ei ole varoja, kaipuun täytyy sammua, jäädä toteutumattomaksi unelmaksi.