Sailon kera. Sinne tuli professori Eero Järnefelt. Vei atelieriinsa katsomaan Mannerheimin kuvaa. Ja se oli suurenmoinen! Siellä oli myös Danielson-Kalmarin erinomainen muotokuva. Samoin joukko kaikenlaisia todella hienoja ja erinomaisia maalauksia. Sanoin: ”Nämä ovat taidetta jota yksinkertainen maallikkokin ymmärtää. Mutta minä en ymmärrä nykyaikaista taidetta ollenkaan. Mitä professori sanoo nykyajan taiteesta?”
”Eiköhän se ole pian ohi menevää laatua.”
”Minä luulen että se on bolshevismia.”
”Niin se on,” sanoi hän.
Kalevala-seuran toimistossa kävimme Sailon kanssa. Siellä oli Gallen-Kallelan piirros, pakkalaatikon kanteen veistetty joku Wäinämöiskohtaus. Hyvin hauska ja tulevaisuudessa suuren arvoinen. Puhuttiin paljon Kalevalatalosta, kalevalaisesta hengestä ja mailmankatsomuksesta. Siellä oli Väisänen. Hän soitti oikeata karjalaista kannelta. Osasikin. Antoivat minulle ystävällisesti käyntini muistoksi viimeisen vuosikirjan.
Lalli-aiheeni on taas kauan aikaa vahvasti askarruttanut mieltäni. Jokohan joskus pääsen siihen käsiksi.