Tänään, kun pakkasin tavaroitani kotimatkaa varten aamulla, tuli taiteilija Sorvali tarjoomaan jäljennöstä Vrightin taulusta ”Metsot”. Hinta 300:- Jäljennös, joita hän on tehnyt parikymmentä, on hänen parhaitaan. Kun olen kauan ajatellut ostaa tuon taulun, ostin sen.Täysistunnossa oli vain 125 edustajaa. Käsiteltiin 4 milj. punnan laina. Kun Homén, Estlander, von Vendt y. m. samanlaiset, vastustivat lainaa rupesin ajattelemaan että taitaa sittenkin olla syytä puoltaa sitä. Se päätettiin ottaa 97 ä:llä 31 vastaan. Meitä läsnä 16.
Pakkaan tavaroitani. Viimeisenkö kerran valtiopäiviltä? Tosin vielä on tultava muutamaksi päiväksi, mutta silloin vain käymään.
Tuntuu omituiselta. 16 vuotinen merkillinen ajanjakso siitä on kulunut kuin tulin! Nytkö täältä lopullisesti poistun? Ja mitä seuraa elämässäni nyt? Tunnen merkillistä innostusta työhön ulkopuolella eduskunnan. Minulla on joku merkillinen sisäinen aavistus että saan vielä toimittaa jotain.
Kieltolakiliiton johtokunnan kokouksessa jätin puheenjohtajatoimen Voionmaalle.
Sailon kanssa söimme yhdessä. Hän lakkaamatta vaatii minua Unkarin matkalle ensi syksynä. Ajatus minua kiihottaa ja kiehtoo. Matka Europan läpi Italiaan, Ranskaan, Lontoosen – pysähdys mennessä Unkarissa, kierros ympäri Unkarin – se varmasti olisi nykyisessä tilassani itselleni puhdistava, uusilla näkemyksillä kirkastava ja syventävä, politiikasta sen ahdistavista puutteista ja pakoituksista vapauttava.
Mutta – minulla ei ole sellaiseen varoja. Ja se ratkaisee asian. Kirjalla, jonka mahdollisesti tultuani kirjoittaisin, ei olisi niin suurta menekkiä että se voisi sitä korvata. Tämäkin ihana unelma siis täytyy jäädä, kuten nuoruudessani, keväisin kuohahtaneet kotimaiset matkusteluikävät, varojen puutteessa.
Illalla olivat luonani Leppälä, Lantto, Pilkka ja Lanton poika! Hauska tarinahetki.
Lähdin kotiin! Kotimatkalla olen. On ikävöity kotini!