Pilvinen ilma. – Olen viimeisen edellistä päivää Helsingissä. Sitten olen vapaa! Katselen tätä huonetta, jossa olen niin monta päivää ja yötä asunut, kestänyt masennuksia, tuntenut iloja – mutta sittenkin on se vieras, toisen oma. Vain Laihialla on minun huoneeni! Tunnen tätä kortteeria kohtaan täydellistä välinpitämättömyyttä, kuin matkustajahuonetta kohtaan konsanaan. – Vain Laihialla on koti!
Siis minä pääsen sinne. Minä taidan olla hyvin lapsellinen.
Eilen illalla vahvisti presidentti kieltolain klo 19 ill. Se täytyi kiirehtiä sen vuoksi, että virkamieshallituksen kokoonpanoa kohtasi se este etteivät tahdo vahvistaa kovennettua kieltolakia.
Sellainen on siis virkamies kanta!
Tarvittiin maalaisliittolainen sosialiministeri panemaan toimeen kieltolaki v. 1919. Ja nyt, täsmälleen 3 vuotta myöhemmin sai maalaisliittolainen ministeri kunnian esitellä vahvistettavaksi myös kovennettu kieltolaki – jota virkamiesministeri, joksi kuulutaan puuhattavan O. Hallstenia, ei tahtoisi tehdä!
Siis jotain merkitsee maalaisliittolaisuuden edustus hallituksessa – myöskin kieltolain kannalta.
Illalla kävimme autokyydillä Alppilassa. Lahdensuo, Vesterinen, Manner, Taskinen. Takaisin jalan. Hyvin hauska toverimatka.
Mutta kauhukseni kuulin että itä-suomalaiset sanomalehtemme ovat kamalassa taloudellisessa tilassa. Viime vuoden tappiot jokaiselle huimaavat. Samoin Saarij. Paavon. Kuulin myöskin Kivilinnan uhrautuvasta työstä lehden hyväksi. Ja niin väärin kun siitäkin miehestä on puhuttu ja hänen otteitaan arvioitu! Nostan lakkiani, näin yksikseenkin, miehelle!
Lehtiemme kesken on ehdottomasti ruvettava puuhaamaan niiden yhdistämistä. Maakansa, Karjalan Ääni, ja Karjalan Maa yhteen! Samoin Saarij. Paavo ja Suursavolainen. Ja vaalien jälkeen 3-päiväiseksi Maakansa ja Saarij. P. Muu ei auta.
Tänään pitäisi nimitettämän uusi hallitus.