Seinäjoella. Ilma on ihanan aurinkoinen mutta hieman vielä koleahko. Kotiasemalla. Annikka vastassa. Suloinen lämpö ilmassa.
Olen siis Laihialla – eikä mitään määräaikapakkoa mennä taas silloin ja silloin Helsinkiin.
Kuinka kiuru laulaa!
Kotona. Annikka. Kerttu.
Minun tekee mieli kirkkoon, kun kellot soivat. Menemme Annikan kera. Kaikki on niin rauhallista, harrasta. Kun seurakunta vaipuu hiljaiseen Isä Meidän -rukoukseen, tuntee syvästi, että Jumala on täällä.
Kun palaamme on E. V. Leskelä meillä. Hauska yllätys. Hän on tullut puhumaan ns. juhlaan.
Sieltä tultaessa tulee Lehtonenkin meille. Tarinoimme kauan.
Minulle palaa yhtämyötään ajatus, että ”sitten kun taas menen Helsinkiin” aivan kun olisin täällä vain tilapäisesti. Kun sitte huomaan sen erehdykseksi, täyttää mielen riemu.
Ilma on yhä aurinkoinen mutta viilenee illan saapuessa.
Pitäisi jo olla lämmintä.