Tuomikylän koeasemalla suopäivä. Olimme Annin kanssa siellä. Aamulla kyytitsi Hopiavuori meidät heille, Matti Takala tuli myös. Se oli hyvin mieluisa visiitti. Sieltä Koeasemalle. Rautakoskella oli jo vieraita. Otettiin tervetulleina vastaan. Juotiin kahvit, tarkastettiin hauska puisto ja ulkosuojat.
Sitten pelloilla. Mikä suurenmoinen työ tällä miehellä on jo suoritettuna! Rahkasuo kasvaa mitä runsaimman ja ihanimman sadon. Ja kaikkia tavallisia laatuja. Arvioin, että Rautakosken työtä Suomen maanviljelykseen nähden on verrattava James Vattin höyrykonekeksintöön siinä, mitä se oli mailman suurteollisuudelle.
Näitä suoviljelyskokemuksia on vain hitaasti omistettu. Maanviljelijät eivät ole niitä uskoneet. Mutta sen sijaan kuin viime vuotena oli ollut n. 300–400 osanottajaa suopäivillä, nyt oli 700–800. Ja ne seurasivat suurella mielenkiinnolla. Osanottajat järjestään olivat nuorta maamiespolvea, eivätkä siis huvikatselioita vain. Tri Virkkunen piti aamujumalanpalveluksen, agron. Malm, Rautakoski, eräs toinen, ja Jääskeläinen esittelivät ammattiasioita. Minä pidin ”juhlapuheen”, siksi sitä nimitettiin.
Minä olen vakuutettu siitä, että 25 vuoden kuluttua nämä suoviljelystavat ovat jo syvästi juurtumassa käytäntöön. Silloin Suomi kykenee tuottamaan riittävästi omat tarpeensa ja muillekin. Silloin myöskin maata on kaikille yltä kyllä.
Jaakko Ylinikkola teki miehen ijän työtä Nikkolan nevalla. Hän aavisti jo sitä, mitä oli tuleva. Jos hän olisi ollut nyt mukana – mitä hän olisikaan tuntenut!
Seinäjoella tapasin majuri Talvelan, Kaukorannan, Kahman y.m.