Suuri tuuli, koleahko ilma. Mieliala samanlainen. Laitoin pari artikkelia Ilkkaan. Lepäilen nyt tosissani ja luen ”Etiikkaa”. Sehän vaatii vähän ponnistusta, mutta on hyvin mielenkiintoinen. Ihmiset. Miksi ne ovat niin pikkumaisia! Juuri pikkumaisuus tekee kansalaiselämän niin kurjaksi. Pikkumainen omistusoikeus, pikkumainen kunniantunto, pikkumainen ahertelu pikkumaisissa asioissa jnep. Minua pelottaa, tekee mieleni peittää silmäni näkemästä kaikkea tuota. Kadotanko luottamukseni heihin?
Kunhan omat silmäni edes yhä enempi avautuisivat! Kunhan kohtalo sallisi minun tavata katsantotapoja jotka eivät kompastele seipäisiin, lahoihin puupökkelöihin y.m.s. Minä tahdon valistua! Minulle alkaa olla yhä vaikeampi tulla toimeen sellaisten kanssa.