Aamulla lähdimme Pajukosken kyydissä, Paavo ja minä Tuurin kautta katsomaan metsäsarkaamme Jurvanvälillä. Sinne on noin 25 kilometriä. Kun mennään Jurvan maantieltä Jokisalontietä n. 3–4 kilometriä eroaa tie syrjään, jossa tulee ensimäisenä Ollilan (ent. Filppula) talo. Sen ohi jatkuu tie huonompana ja tullaan Niemistön talolle. Seuraava on Syrjän ja sitä seuraava Kallion torppa. Siihen jätimme hevosen, menimme talvitienuraa ja jalkapolkuja metsiimme, noin 2–3 kilometriä.
Siellä on rajat sekasin. Mutta metsässä on sileätä nuorta koivikkoa. Noin 15–20 vuoden kuluttua siellä on hyvää polttometsää. Matka on tosin 25 kilom. mutta ½ syltä halkoja päivässä sieltä ajaa mies ja hevonen.
Palatessamme söimme eväitämme torpalla, joimme kahvit, neuvoimme akkaa, joka torpassa eli 5 lapsen kera sitä yksin asuen, miten hän voisi pitää puoliaan kyröläisiä vastaan, jotka, omistaen talon, yrittävät häntä häätää.
Hyvässä kunnossa ja retkeilyyn tyytyväisinä saavuimme iltapäivään kotiin.