Kotona. Kirjoitan. Mieleni on tänään niin masentunut sen johdosta että teosteni kustannusasiat minä onneton tulin liijallisessa ihanteellisuudessani aikoinaan siirtäneeksi tuolle onnettomalle E. K. O.Y:lle polkuhinnasta. Sitte uskoin vielä viime suvenakin että uudet miehet todella ponnistavat saadakseen yhtiön pystyyn. Mutta nyt on messu maassa. Perälä vihdoinkin ilmoittaa taas menevänsä Söderströmille, tuhlatessaan koko tämän ajan panematta kortta ristiin kustannusyhtiön todelliseksi kohentamiseksi. Ja Aaltio jatkaa hoitoa – Ruokosalmen johdolla!
Siellä nyt ovat kaikki teokseni enempi kuin tuuliajolla, hurjankelkassa. Ja tämä harhailu on vienyt minulta markkinat niin tarkoin, että….
Voi voi! Viimeistä teostani ei ollenkaan ilmoitettu, ei yritettykään mitään reklaamia.
Kamalaa olisi minun mennä kumartelemaan uusien kustantajain oville! Minut ovat nämä miehet kirjallisesti tappaneet. 40-vuotinen kirjallinen työni on nyt raunioina, vain kustantajan ja puuhassa häärineiden miesten kelvottomuuden tähden.
Tuskin koskaan enää yritän kirja-suunnitelmaani ja kuvitelmaani yhteiskunnallis-valtiollisesta romaanisarjasta jota vuosia olen ajatellut – ne joutavat nyt jäädä. Sillä kaiken tämän jälkeen minä häpeisin mennä uusien kustantajain luokse. Minä en kerjää. En! Ennen saa kirjailija työ päättyä. Ilkka saakoon loput voimistani.
Olin suunnitellut vielä uuden jakson elämässäni – kirjallisen työrupeaman.
Tähänkö se raukesi?!
Minua katkeroittaa, suututtaa. Minä olen joutunut kelvottomain, kykenemättömäin ja huonojen ihmisten kanssa tekemisiin.
Ja se minua surettaa vielä enempi, että Nikkisen uusi, hyvä kirja joutui tähän samaan liejuun. Kun hän saisi maksunsa, sillähän se asia olisi jututtu. Mutta – Jla armahda jos ne eivät sitä maksa! Minä silloin melkein katson velvollisuudekseni sen korvata, vaikka en olekaan häntä houkutellut.
Minun saamiseni 12 tuh. jota nyt olen odottanut 1 vuosi 3 kk. ei tule. Mutta siitä ei niin paljoa väliä. Sen menetyksen kestän. Mutta….
Niin Minua hurjistuttaa tässä kaiken matkaa harjoitettu vetelyys, nolous, kelvottomuus ja epärehellisyys, jossa suhteessa Ruokosalmi raukka näyttää olleen mestari.
Kunhan pääsisi niistä edes irti!