Herään hyvin nukkuneena. Kävin Kallion luona aamiaisella Vuorimiehenk. 1. hänen komeassa pääministeriasunnossaan. – Hän ei sanonut tietävänsä mihin von Frenckellin jobbaamat 365,000 mk on käytetty. Kertoi hänen ja p-n välisestä sänkyriidasta!
Sitten olin tapaamassa Kansainvälisen raittiusjärjestön sihteeriä, tri Hergota. Haastattelin häntä Ilkkaa varten. Kuuro mies. Osaa 18 eri kieltä. Ymmärtää suomeakin. Lukenut m. m. ”Juoppohullun.”
Kailan kanssa kohtaus ja kaikenlaisia asioita.
Puhuin johtaja Pelliselle kustannus – ym. asioista. Tuntui aluksi töykeältä. Pehmeni sitten.
Muistutin Aaltiota yhdessä Hällforssin kanssa nyt täyttämään velvollisuutensa.
Tähän täytyy asia jättää minun puolestani. Tehköön nyt mitä tahtovat.
Eilen ilmoitin Vennolalle Aaltion ja Liakan läsnäollessa, että heidän on nyt valvottava asiaa, ja että minä en voi olla mukana hallinnon kokouksissa. V. ja L. hyväksyivät sen.
Eilen oli Vestermarck rouvineen tullut kaupunkiin ja joutuneet katuyleisön häväistäviksi. Kurjaa!
Kävin Säätytalon ravintolassa, tapasin muutamia tovereita ja sain vähän selkoa asemasta. Heillä on kovin tympästynyt ja alakuloinen mieli miltei kaikesta. Illalla menen ryhmään.
Lahdensuon ja Hautamäen kanssa olin syömässä Elannossa.
Olin ryhmässä. Siellä oli esillä kirjeeni alulle panema kysymys hallituksen ja ryhmän välisistä suhteista. Keskustelussa paljastui hampaankolo-paikkoja. Puhuin yksimielisyyden tarpeellisuudesta. Erottiin hyvällä tuulella.
Nyt olen vaunussa. Miten mahdottomalta Helsinki tuntuu! Jos minun pitäisi jäädä tänne, tulisin varmaan sairaaksi!