Kotona. Pakkanen on hieman laskenut, ollen nyt klo 8 aikaan 16 ast. Aurinko nousee ihanana kuusten takaa. Ellen minä tässä kodissa pysty vielä 15 vuotta tekemään työtä, kummapa se olisi! Jumala suokoon siihen voimia.
Veroäyrejä ovat minulle panneet 411.
Tänään kirjoitin ulkoasiain ministeriön pyytämän esitelmän ”Itsenäinen Suomi.” Saavutin mielestäni tyydyttävän tuloksen ahkeran, 10-tuntisen työpäivän työn tuloksena. Sitä on 54 liuskaa. Kysymyksen alaista nyt vain on se, josko ne herrat pitävät sitä kelvollisena.
Tänään sain tänään ilmestyneen ”Vaasan” ja siinä oli seuraava häväistysyritys:
[leike ”Lahjako vai kauppa”]
Siis kokonaan valhetta! Minä olen lahjana ilmoittanut taloni verotettavaksi 50,000 mk. jonka arvoiseksi sen katson. Verotuslautakunta laski arvion omasta tahdostaan 20,000 mkkaan, ja lopuksi siihen katsoen, että tällaista lahjaa oli sopimaton verottaa, sekä kun minulta on tarkan veroilmoitukseni mukaan kannettu jo monena vuotena suhteellisesti enempi veroa kuin muilta.
Laitoin Tuomikoskelle, joka sanoi, että he olivat soittaneet Laihialla 3–4 paikkaan ja saaneet näitä tietoja. Kuultuansa tuntui pelästyvän ja lupasi oikaista.
Soitin Verotuslautak. puheenjoht. Heikkilälle. Hän lupasi oikaista.
Soitin Saaninkoskelle. Hän kertoi Vaasasta häneltä kysytyn, mutta ettei hän ollut tiennyt sanoa muka yhtään mitään! Minä tunsin että hän oli varmasti tiennyt. Toinen, jolta on kysytty, oli Matti Tarkkanen.
Minä olin hermostunut – ihmisten alhaisuuden vuoksi.