Kotona. Kirkas pouta ainakin aamulla. Mutta iltapäivällä se muuttui syyskolkoksi pilvisääksi.
Olen lukenut Goethen Vaaliheimolaisia. Ja kyllä täytyy sanoa, että se on harvoista harva kirjailija, joka elää 100 vuotta, s.o. jonka teokset vielä 100 vuoden kuluttua ovat jotain. Niinpä ei ole esim. tämä teos juuri suuren arvoinen enää.
Olen paljon ajatellut sitä, miten oikullinen ja tyytymätön ihminen saattaa olla. Esim. minäkin. Pieni, tilapäinen rahallisen menetyksen pelko, muutama kymmentuhatta, voi saattaa levottomaksi, vaikka taloudellinen asemani ei siitä ollenkaan horjuisi. Mutta nyt olen jo rauhoittunut. Materian omaaminen ja himo näyttää vain niin helposti valtaavan mielen – parhaankin. Pyrin siitä vapautumaan. Tajuan, että mitä vähemmän kipua sellainen tuottaa, sitä kehittyneemmäksi ja elinkykyisemmäksi ihminen tulee.