Kotona. Kirkas aamu. Lumipyry on yöllä laannut. Nyt ovat kaikkialla valtavat kinokset ja tiet tukossa. Luulen että lämpömittari on yöllä asunut 0 seuduilla, mahdollisesti hieman laskien kylmän puolelle. Ajattelen taas nykyisiä elämänarvoja. Asia on niin, että ei ainoastaan raha ole menettänyt 90 % arvostaan, vaan myöskin siveys, ajatustavat – kapitalismin ja sosialidemokratian jumalat! Vanhat jumalat ovat viftillä [juomingeissa] ja mässäävät keinottelijain ja bolshevikkien, tyhjäntoimittajien ja pukunukkien kanssa. Ne ovat elämän järjestäneet karnevaalijuhlaksi. Siinä kaiken selitys.
Kuinka inhoittava halpuus ilmeneekään Europan suurvaltainkin vallanpitäjissä solmitessaan liittoja, kauppasopimuksia Venäjän kommunistihallituksen kanssa! Tunnustaa kommunismi! Vain affäärisyistä. Se on inhoittavaa.
Aloin vihdoin lukea Vaseniuksen Topelius-elämäkertaa. Se ukko on siinä määrin omistanut Topeliuksen ajatustavan, että hän monasti kirjoittaa Topeliuksen loistavaa tyyliäkin! Olen ennen jo lukenut teoksen erään myöhemmän osan; nyt aloin alusta. Onpa ilo että tämä nautinto on vielä jälellä.
Päätin ruht. Pasleyn kertomuksen kokemuksistaan Venäjän vallankumouksen aikana. Kyllä ne ihmisraukat ovat saaneet kärsiä.