Sunnunt. 27. Huhtik.
Eilen illalla myöhään olin yksin saunassa. Mainio lämmin! Tultuani menin heti nukkumaan ja nukuin tänä aamuna klo ½ 9.! Se oli mainio saavutus. Voin sen päälle hyvin. Tänään sain Paavon ja Olavin vieraikseni. Poikien kera kului päivä hauskasti. Menivät illalla.
Päivä on ollut lämmin, mutta lumikentät eivät näytä heikontuvan.
Tänään kävi luonani myös Parikkalasta eräs talonpoika Juho Roiha. Sama, joka kirj. jo kotiin, josko hän saa tulla. Ei ollut odottanut vastaustanikaan, meni Vaasaan muuan toveri mukana! Sieltä nyt tänne.
Olin vähän tyytymätön miehen tuloon. Mutta kun olin hänen kanssansa hetkisen haastellut, täytyi minun kyynel silmässäni tunnustaa että hänen asiansa oli suuri. Hän oli kirjoittanut – ja hyvin! – paperille karjalaisen talonpojan nykyisen ahdingon niin elävästi että se on mestariteos. Hän vaati rahakapitalismille kuonokoppaa estämään koronkiskontaa. Sen hän toivoo saatavan aikaan valtion avulla. Julkaisen hänen kirjoituksensa haastatteluna Ilkassa. Sain häneltä vielä pari muuta kirjoitusta.
Minä tunnen, että tämä mies antoi minulle paljon enemmän kuin hän sai. Saatoin luvata ainoastaan kannattaa pienviljelijäin laina-asiaa siten, että eduskuntaryhmä sitä ajaisi. Niin ikään neuvoin lähetystönä käymään hallituksen ja eduskuntaryhmien luona. Mutta hän oli iloinen siitäkin, että oli saanut ymmärtämystä. Ja sitä hän sai! Ja: hän oli pankista lainannut matkarahat tavatakseen minua!
Hyvä Jumala, osoita minulle joitakin keinoja, miten tämän luottamuksen voisin edes suunnilleen vastata!
Onkohan meillä oikeutta elää onnellisina kun kansamme keskuudessa, kun niin suuri enemmistö elää ylivoimaisessa taloudellisessa ahdingossa? Tuokin Karjalan mies, hän oli ollut vain 6 p. kansakoulussa ja hän kirjoittaa hyvin. Ja hän oli tavattoman älykäs, terävähavaintoinen mies. Asuu perintötilaa – mutta korot ja kalliit verot uhkaavat hänet tuhota, hänet ja hänen perheensä. Ja monethan ovat taloudellisessa ahdingossa tehneet itsemurhia! Nämä olot ovat kaukana normaalista. Ne ovat perin sairaat. Kun asetamme rinnakkain miten Helsinki elää, miten Karjalan talonpoika niin, – Helsingin synti on kamalan raskas.