Olin Nurmossa E. P. Nuorisoseuran neuvottelukokouksessa. Kokous sai heti alussa ikävän luonteen sen johdosta että Ripsaluoma piti koko avauspuheensa siitä kiistasta mikä oli ollut Ilkassa ja Vaasassa talvella, jossa oli hieman arvosteltu Seuran kurssitoimintaa ja jossa Nikkinen oli esiintynyt yhtenä arvostelijana. Keskustelussa sittemmin esiintyi vanhoja miehiä arvostellen johtokunnan äkeyttä, nuoria kehuen kursseja. Puheenjohtajan puoluellisuus teki sangen ikävän vaikutuksen. Hän kielsi kokonaan arvostelun, ettei johtokunnan toimia saa arvostella, leimasi arvostelun rikokseksi. Sellaista oli tuskallista kuulla. Puhuin hillitysti sellaista vastaan ja siihen huudettiin hyvä. Valitan tätä arvostelua arkovaa suuntaa. Se kasvattaa umpikuljuisuutta ja tekee mahdottomaksi edistyksen.
Johtokunnan kokouksessa luettiin se pöytäkirja joka oli syntynyt sen johdosta, että olin kieltänyt Mäen töykeältä kirjoitukselta sijan Ilkassa: hän arvosteli siinä sangen hävittömästi toisin ajattelevia. Pöytäkirja oli karkea. Ilmoitin olevani sen laadusta aivan toista mieltä ja vaadin sen pöytäkirjaan.
Muuten kuvaava välikohtaus. Kokouksen lopussa puheessaan lausui Ripsaluoma toivovansa, ettei ”vastedes enää ilmestyisi Juudaksia” hajottamaan seuran toimintaa.
Vaadin sanan ”Juudas” poistamaan. Hän ärjäsi käskyn ”lauletaan!” vastaukseksi. Laulettiin. Mutta sen jälkeen ahdistin hänet peruuttamaan. Ja hän peruutti – selittäen tarkoittaneensa ”Vaasan” kirjoittajia! – Pelkään että jos hän saa pitemmälle johtaa seuran toimintaa, se vie mahdottomuuksiin. Mutta toivottavasti hänkin hillittäytyy.