Sunnunt. 22. Maalisk.
Kirkas ilma. Lämpö 0. Seurahuoneella suojeluskuntien talviurheilujuhlat. Leinosen piti tulla tänne, mutta ei tullutkaan.
Minun piti illalla puhumaan [Laihian] Ylip[ään] ns. raittiusiltamaan, mutta olen huonovointinen ja Mikkola tarjoutui sijaani, joten vapauduin ikävästä ja vaarallisesta yömatkasta.
Vaikka henkisen lamautumisen ja väsähtämisen oireet alkavat minussa olla ilmeiset, tunnen kuitenkin silloin tällöin vielä sähkövirtoja sielussani. Mieleni tekee… Mutta tilaisuutta puuttuu. Olen entistä kiinteämmin sanomalehtityössä työjuhtana, joka ei enää juokse, vaan jonka on pakko joka hetki vetää.
Leinonen tulikin sekajunalla. Mattila myös, sekä Alli ja neiti Vuorio.
Lapsemme Kerttu alkaa vihdoinkin osoittaa selviä paranemisen merkkejä. Viime viikon alkupuolella oli vielä hänen tilansa sangen huolettava.
Ja Paavo-poikani. Tiedän että hän ponnistelee.