Vähän kylmempi. Auringon edessä pilviä harsona. Ehkä päivällä selkenee. Mielessäni elää lakkaamatta ajatus, että minun yhtenä työnäni, joka pian olisi suoritettava, olisi panna paperille muistelmat niistä ihmisistä, joita olen elämäni varrella lähemmin tuntenut. Ja niitä on aikalailla paljon. Tietysti olisi ensi sijassa kuvaukset oman sukumme jäsenistä, jotka lapsiamme varten olisi kuvattava. Kotiseutumuistelmina niillä saattaisi myöhemmin olla yleisempääkin merkitystä. Mutta minulta todellakin puuttuu aikaa! Kuitenkin minä koetan.
Kerttumme on tänään niin reipas ja virkeä, ettei sellaista ole havaittu ollenkaan sairaalasta tulon jälkeen. Jumalalle kiitos, lapsemme paranee!
Kävimme Annin kanssa kirkossa. Rauhallinen ja ihana tunnelma sieltä palatessa ulkona mäessä, sisällä huoneissa. Aamulla lintujen laulua, kirkossa vanhan ystäväni Iipposen laulua ja kotiin tullessa Kertun laulu kohtaa korvaa eteisessä. Se on ihaninta. Kiitos Korkeimmalle kaikesta tästä!
Kerttu on koko päivän ollut kuin ainakin terve ihminen. Päivä on ollut suurenmoinen.
Kävin Hollossa. Juho on tullut kotiin. Mikä lahja vanhemmille. He ovat varmasti saaneet viettää iloisemman pääsiäisen kuin tätä ennen 7:mään vuoteen.
On todellinen ilo heitä nähdä nyt. Juho näyttää hyvin voivalta, siitä huolimatta että hän on varmasti saanut henkisesti hirveästi kärsiä. Mutta jotain on muuttunut. Minä luulen että hänen uskonnollinen tunteensa on hyvin hereillä. Se osoittaa nöyrtymistä ja kirkastumista. Suomi on saanut nyt valmiin miehen. Sydämestäni toivon että hän saavuttaisi menestystä kovien kokemusten jälkeen.