2 ast. lämmintä auringossa, kylmä etelätuuli.Eilen illalla istui tri Ylinen kanssani. Hän on menettänyt uskonsa Antero Iipposen paranemiseen.
Hm. Niin me, kukin vuorollamme, rappeudumme ja sitten sorrumme.
Onko minulla jo lopullinen rappeutumiskausi alkanut, vai onko tämä vain väliaikaista? Kun tulis kesä, luulisin varmasti miehistyväni. Mutta – kuka tietää.
Kunpa pääsisin jo vihdoinkin irti Ilkasta! Missä missä viipyy seuraajani? Minä en ole enää taistelija, olisin rauhanrakentaja. Laita hyvä Jumala minulle mahdollisuus vapautua tästä ja päästä valmistamaan loppuspurttia! Vai eikö siihen annetakaan aikaa? Vaaditaanko minua olemaan taistelutantereella siksi kuin kaadun? Niinkö paljon minulta vaaditaan?
Minä olen oppinut niin vähä, taidan niin vähän, kykenen niin vähään…
Odotan suurella uteliaisuudella mitä sitten seuraa.