Odotamme junasta Antonia lapsineen ja Paavoa. Ilma on kolea ja pilvinen. Lämpö 5°.
Ajattelen paljon tämän päivän liittosopimusta. Mutta minussa vallitsee omituisen vahva luottamus siihen, että vihittävä pariskunta tulee onnelliseksi. Alli ajattelee vakavasti asiaa, niin kuin pitääkin. Kaikki menee hyvin, jos hän vain voi valloittaa lasten sydämet. Antoniin nähden hän on sen jo tehnyt.
Aamujunassa tulivat Paavo, Anton ja Antonin lapset. Minä en ole ennen nähnyt näitä lapsia, mutta ne ovat sangen siivoja ja miellyttäviä. Mieleni on siitä iloinen. Pieni Sirkka valloittaa mieleni. Tulen kiintymään tähän lapseen.
Pastori Kärki saapuu vihkimään. Sattumalta tulee ukko Printz mukaan. On mieluista ottaa hänet vastaan ja viihdyttää hetkinen.
Vihkiminen toimitettiin salissa. Alli itki sitä ennen. Hänen herkkä, tunteellinen luonteensa ei tahtonut hellittää. Rohkaisin häntä ja hän asettui. Pastori Kärki toimitti sen hyvin kauniisti. Anton osoittautui mieheksi.
Päivällisen söimme kirjastossa. Se oli hyvä keksintö. Siellä ei ole ennen syöty, mutta sitä voi siihen tarkoitukseen käyttää. Pastori, minä ja Anton pidimme puheita.
Päivä kului liijan pian iltaan. Ensin meni pastori. Klo 6 tuli Kurikasta Auto hakemaan Hakolaisia. Kyyditsi ensin toiset asemalle. Klo ½ 9 lähtivät Alli, Anton, Sirkka ja Aake autossa, jota ohjasi nuori Paavola.
Sitten olimme illan hämärässä neljän: Anni, Kerttu, Paavo ja minä, muistelimme Allia, joka nyt oli perheestämme lopullisesti eronnut. Mutta meillä on kaikilla se tunne että Alli on saanut hyvin kelpo miehen, sekä että nämä lapset ovat sellaisia, joihin hyvin voi kiintyä. Emme siis ajattele Allia haikeudella, niin suuri mahdollisuus kun sellaiseen olisikin.
Rukoilen nyt muodostuneelle perheelle Jumalan siunausta.