Maanantaina 29p. Maalisk.
Kaupungissa. Ilkan osuuskunnan kokous. Mieliala tuloksen johdosta iloinen ja toivorikas. Kaksi vuotta takaperin – jolloin olimme v. 1912 saaneet toistakymmentä tuhatta tap-piota. Silloin valvoin Helsingissä monta viik-koa. Hermostoni meni niin epäkuntoon, etten luullut jaksavani pitkälle elää. Silloinkin vähitellen sittenkin toivo alkoi vihertää. En toivoisi enää sellaista aikaa.
Yleensä en toivoisi takaisin näitä elettyjä 9 vuotta. Niin raskaat ne ovat minulle olleet. Ei luullakseni, kukaan ihminen aavista, minkälaiset ne ovat olleet minulle.
Jumalan kiitos, tällä hetkellä on toivo hyvä. Me voitamme, – eikä kukaan meistä tarvitse Ilkan vuoksi kärsiä vararikkoa! Se on jotakin.
Tänään oli myöskin Eteläisen vaalipiirin kokous.