Kotona. Kirjoitan, kirjoitan! – Mikä onni, kun sais edes päivän viikossa levätä. Mutta ei. Ensi tiistaina on oltava eduskuntatalon rakennustkn. kokouksessa.
Soitin Leinoselle. Keskustelimme ajattelemastani kirjallisesta ryhmästä. Taitaa olla paras siitä luopua. Ei siitä mitään tule.
Viime yönä valvoin. Mielessäni kypsyi novelliaihe: Kain ja Abel. Kain äpärä, maailman murjoma. Abel hyvin syntynyt, onnenpoika. Kain katkera, Abel lempeä. Kainin Abel johtaa uusiin ajatuksiin: kun Kainin vuollessa kirvesvartta lastu kauniisti kiertyy, sanoo Abel: – Näes, Jumalan mielisuosion merkki! Siitä se alkaa herääminen. Vähitellen Abel taluttaa Kainia. Vie osuuskassaan. Kain saa tyttönsä, rakentaa kodin saa palan maata. Ruumis on terve. Nyt hän näkee auringon nousussa ja laskussa Jlan hymyn, mielisuosion.
Siis uusi tapa tulkita Kainia ja Abelia. He ovat yhteiskunnalliset veljekset. Hyvyys herättää Kainin näkemään tuhansissa eri asioissa Jlan mielisuosiota.