Kirkas aamu. Vaasassa. Paavo lähti Helsinkiin. Tällä viikolla pitäisi hänellä olla viimeinen tentti, kansantalous. Sitten olisi hänen nykyinen lukukurssinsa lopussa. Jos tämä nyt onnistuu, aikoo hän viipyä Hgissä vielä toukokuun korottaakseen muutamia arvolauseitaan. Omituista, etten saa mielestäni jäämään halua: kirjoittaa kirjoja vieläkin, vaikka siihen on niin vähän menestyksellisiä toiveita!
Mutta sellainen on ihminen. Elämäntottumus sulautuu sieluun pakottavaksi ja hallitsevaksi voimaksi.
Minussa herää halu yhä kiihkeämmin pohtia uusia kysymyksiä. Mutta politiikka pitää niin kourissaan että vain siitä ehdin kirjoittaa. Tunnustan rehellisesti, että vaikka pidänkin sitä tärkeänä, siitä huolimatta, kun näkee ihmisten itsekkäisyyden, se tympäisee monasti.
Vaan. No. Kaikkea mikä pitää tapahtua, siihen järjestyy mahdollisuudet itsestään. Mihin mahdollisuutta ei ilmesty, se onkin kohdannut oikeudellisen tuomionsa: sitä ei tarvita.
Hyvä on!