Miehet hajoavat kaupungille kuin tuhka tuuleen. Jään yksin, käyn parissa kaupassa ja ostelen muutamia muistoesineitä kotiin. Kotiin lähdön tuntu alkaa jo polttaa veressä. Toverit olivat viiimeyönä käyneet yötanssikahviloissa ja totesivat niissä vietettävän kauheata elämää. ”Suloisessa Suomessamme” ei toki vielä olla niin pitkällä, Jumalan kiitos! Matkaanlähtöhyörinä. Viimeiksi haen paperikaupasta uuden päiväkirjan, tämä kun alkaa loppua.
Lähdemme asemalle, sijoitumme vaunuun. Suomen ministeriö: Ministeri H. Holma, sihteeri Kivimäki ja Sohlman ovat jäähyväisillä.
Juna lähtee. Alkaa hilpeä leikinlasku. Ostoksissa on joitakin vedetty nenästä. Nauretaan, syödään toistensa namuja. Juna kiitää läpi Brandenburgin maan kohti Stettiniä. Ilma on kaunis. Kunhan vain pysyisi merellä tyynenä! Laajoja alueita lentohiekkaa ja yleensä karuja maita. Erinäisissä paikoin on istutettu ja kylvetty puita, useimmiten mäntyjä näille alueille, mutta eivät näytä oikein menestyvän. Maat ovat hyvin viljeltyjä, asunnot tiilestä tai savesta.
Matkamme on laivalla alkanut ihanasti. Ei paljoa tuule. Olemme juuri juoneet päiväkahvin ja nyt saa kukin käyttää aikansa niin kuin tykkää. Virran – -. Laiva on Rügén. Stettinissä on paljon tehdasrakennuksia ja suuri joukko mahtavia laivatelakoita. Luulettelin erästä virran lähettyvillä olevaa tehdasta Stettinin sokeritehtaaksi, jonka tuotteita ennen Suomen oman sokeriteollisuuden kehitystä maassamme hyvin paljon, melkeinpä yksinomaan käytettiin. Virran rannat ovat matalat. Esikaupungeissa kahden puolen jokea lukemattomia pieniä lintukotolaisrakennuksia, rautatievaunujen y. m. sellaisten laatikkojen muotoisia, usein sangen somia, pienet puutarhat ympärillä. Kadut halkovat alueita, johtaen niistä haarautumina pienet ja soukat kujanteet sivuille.
Tähän siis pakenee tehtaitten työväki nauttimaan sunnuntaihetkikseen raikasta ilmaa ja tuntemaan ”oman pohjan” merkillistä lumousvoimaa. Luonto vetää.
Jos arvostelisin nyt jo tässä Suomea ja näkemiäni oloja, rinnastaisin seuraavat asiat:
Maapohja on koko länsipohjois-, etelä- ja itä-Suomessa paljon parempi kuin nyt näkemilläni alueilla Latviassa, Puolassa ja Pohjois-Saksassa. Mutta ilmanala on näissä maissa parempi. Viljelyskulttuuri on meillä korkeampi kuin Latviassa ja Puolassa. Käytyjen Saksan maiden viljelyskulttuurien on, ehkä korkeampi, mutta ei kaikissa suhteissa. Karja- ja hevosjalostus on meillä korkeampi kuin missään näkemissäni maissa, kun puhutaan kehitetystä viljelyksestä. Hedelmäviljelys on näissä maissa korkealla kannalla verrattuna meihin, mutta se johtuu ilmastosuhteista. Talonpoikaiskulttuuri on Latviassa ja Puolassa alempi kuin meillä; ent. Itävallan Puolassa (Krakov) -seuduilla korkeampi kuin Vilnon (ent. Venäjän) alueella. Brandenburgin talonpoikiin emme tutustuneet. Mutta heidän hyvä asutuksensa todisti edellisiä korkeammasta taloudellisesta kehityksestä. Jos meidän talonpoikaisrakennustemme arkkitehturiin, maalaukseen ja puistoihin pantaisiin jo yleisesti todellista huomiota, esim. niin, että ne maalataisiin, Suomi voisi nopeasti tässäkin suhteessa astua eturintamaan. Talonpoikainen yleissivistys on meillä korkeampi. Talonpoikaista itsenäistä henkistä valistustoimintaa ei näissä maissa ole. Ei missään ole m. m. talonpoikaispuolueissa talonpojalla itsellään niin ratkaisevasti johto käsissä kuin meillä.
Puolassa huomaa syvän uskonnollisuuden kansassa. Siellä on myöskin isänmaallisuus korkealla, pohjautuu kansallisen historian luomaan perustukseen, jonka traditsionit ovat läpikotoisin pyhät. Se on ikivanha sivistyskansa jonka elämäntahto on luonut suuria tekoja, korkean aristokraatisen kulttuurin – samalla syvät, vaikeasti hävitettävät luokkarajat. Papiston ja kirkon ylivalta voi tuhota Puolassa kansanvaltaisen kulttuurin nousumahdollisuudet, sillä kansan omantunnon kahleitten lukko on heillä ja siitä osataan pitää kiinni.
Sellainen tilanne voi luoda runollisesti korkeitakin tilanteita, mutta ei kansan demokraattista vapautta. Kreivi Konopka on mies, joka tuntee suhteensa kansaan länsieurooppalaisesti. Mutta kuinka pitkälle tämä tunne ja äly saa vaikuttaa? Politiikasta en puhu, sillä tuossa maassa on suuri joukko puolueita, joiden olemassa-oloa ei vieras ymmärrä, ja jonka saattaa arvata vain erääksi kansan kohtaloita johtavan vallan itsetiedottomuuden ja kansanvalistuksen puutteesta johtuvaksi. Puolan historian kannalta sen onnettomuuden perusteet myöskin häämöttävät. Mutta kun tämä kansa voitaisiin talonpoikia ja työmiehiä myöten nykyaikaistuttaa ja saada rakentamaan itselleen yhtenäisen tulevaisuudensuunnitelman ja kokoontumaan sen toteuttamiseksi itsetietoiseen kansallisponnistukseen, kun sinä ponnistusalustana säilyisi historiallisen menneisyyden synnyttämä väkevä isänmaallisuus – se varmasti näyttelisi vielä Europan historiassa hyvin huomattavaa osaa.
– – –
Vaan laiva kiitää kohti kotimaata, johon sydänkin jo ennättää. Kirjakin loppuu. Saan siis merimatkan kokemukset piirtää Berlinistä saamaani uuteen kirjaseen.
– – –