Olen nukkunut hyvin. Nyt vuotaa kurkusta runsaasti limaa ja yskittää. Mutta se meni ohi ja nyt voin hyvin. Juotiin aamukahvit kahden munan kera ja voitiin vielä paremmin.
Tuuli on tyyntynyt jokseenkin kokonaan mutta sen sijaan on ilmestynyt sumua.
Lasketaan Tallinnan rantaan. Suuri määrä matkustajia jää tänne, toisia tulee laivaan. Hgin ”Kansalliskuoro” on ollut Virossa konserttimatkalla ja palaa nyt kahden laakeriseppeleen kera.
Kiinasta tuleva rouva kissoineen joutuu sanasotaan parin vartijan kanssa; ne näkyvät epäilevän siiamilaisen kissan matkustus- ja maihin tulolupaa. Hän palaa laivaan, mutta tulee ulos uudestaan jonkun miehen seurassa ja katoaa väkijoukkoon.
Lähdetään Helsinkiä kohti. Tutustun tuomari Vuoriseen ja maisteri Rantasaloon. Puhutaan aitosuomalaisuudesta jota he kumpikin kannattavat ja kieltolaista, joka on tuomari Vuorisen lempiaate.
Matka jatkuu Helsinkiä kohti. Ilma on tyyni, mutta kolea. Kuinka on kotona? Onko kesä poissaoloni aikana ollenkaan lähestynyt?
Laskimme Helsingin rantaan. Tullista selviydyttiin helposti. Ajoin Hospitsiin. En tapaa Paavoa, tuloani ilmoittava kortti ilmeisesti myöhästynyt. Annoin haastattelun Maaseudun Tulevaisuudelle. ”Suomenmaa” -lehden näytenumero tuotiin jo satamaan. Aaltio ja Hovi kävivät juttelemassa.
Kokoonnumme Hansaan päivälliselle. Siellä jo kertovat, että Kallio on nimitetty Suomen Pankin johtoon. Huomaan ettei kukaan halua mieltänsä lausua. Kasvoilla on vain ilme, joka minua Kallion puolesta surettaa.
Vihdoin tulee Kallio – mutta kukaan ei sanallakaan mainitse hänen uudesta nimityksestään, ei yhtään onnittelua! Se on masentavaa vaikenemista ja merkitsee ankaraa tuomiota. Sillä nyt hän on ottanut askeleen, jota suvaitseva mielipide ei enää siedä.
Paavo tuli nyt tänne. Iloisena, reippaana, seppeleensitojahommissa kiireellisenä. Kotona kuuluu kaikki olevan hyvin. Mainiota. Hän tulee torstaina. Hyvästi!
Päivällisillä useita puheita, leikkiä ja vakavaa.
Illalla kotimatkalle. Björkenheim viereisessä hytissä.