Loistavan kirkas aamu, vaikka onkin Unikeon päivä. Ilmapuntari menee poutaan päin. Kosti niittää heinäämme. Tulee koneen jälestä valtavan paksut kasat. Pouta vain vahvistuu koko päivän.
Tänään tuli luokseni tri Aapeli Saarisalo. Hän saapui viime toukokuussa Palestiinasta. Keskustelimme pari tuntia. Se oli hyvin mielenkiintoista. Hän kertoi havaintojaan Palestiinasta. Sitten oli hän hyvin innostunut aitosuomalaisuuteen. Tarjoutui kirjoittamaan Ilkkaan. Tietysti hyväksyin ja suunnittelimme ohjelmaa.
Hän oli hyvin mielenkiintoinen tuttavuus. Luulen ettemme tavanneet viimeistä kertaa – jos eletään. – – –
Muuten, luulen, että väkivaltaan ihanteensa nojaava, kansoja keinotekoisesti toisiinsa sulattava suurvaltapolitiikka menee monarkismin kera samaa tietä. Mutta onnistumisen ehtona on että kansat oppivat hallitsemaan itseänsä niin, etteivät luule kansanvaltaa mielivallaksi – anarkismiksi.
Tulevaisuus on kansallisuuksien erikoistumisen kehityskautta, aivan samoin kuin se on yksilöjen yhä erikoisempaan kehittymisen historiallista jatkamista.
Se on myöskin sivistyksen uudesta syntymistä. Ulkonaisen arvo laskee, sisäisen nousee, vanha ihminen kuolee, uusi kasvaa.
Ja uskonto täytyy uudistua vastaamaan ihmisten ja ajan tarvetta. Papiston palkkausjärjestelmän vahvistaminen ei vahvista kirkon asemaa, vaan heikontaa.
Uuden uskonnon täytyy olla yhteiskuntaa uudistava, ihmistä jalostava Vuorisaarnan hengessä.
Huhtanen täytti 50 vuotta. Olimme siellä. Kaunis ilta. Kelpo mies sai kuntalaisiltaan ansaittua tunnustusta.