Kirjoitin jo tänään lehteen pienen pääkirjoituksen. Pää on kamalan raskas, ajatus kulkee sakeana, huimaus jatkuu – mutta ei auta! Luen Vaseniuksen Z. Topeliuksen elämäkerran 4. osaa. Ihana kirja. Hänkin oli 20 v. sanomalehtimies, taisteli samat taistelut jotka minä olen saanut kokea. Siksi on se niin tuttua. Mutta samalla lohduttavaa: suurmieskin on saanut kokea samat vaikeudet kuin tällainen pieni yrittäjäkin, jonka 50-vuotinen sepustelu ei saattanut aiheuttaa ystävällistä mainintaa edes yhdessäkään maalaisliiton lehdessä. Sellainen on meidän työjuhtien, vähäpätöisyyksien kohtalo.
Kuinka iloista kuitenkin, että minulla on perheeni kesken niin rakastavaa ja aurinkoista. Sekä toveripiirissä Ilkassa niin hyvää ystävyyttä. Kuinka monelta tämän ajan ”yhteiskunnan rengiltä” nämäkin ominaisuudet ja elämäntuet puuttuvat!
Minua on elämä tähän saakka kohdellut kuitenkin hellien. Kunhan vain minun lapseni eivät kärsisi kovempaa vuorollaan.