Vaasassa Annin kanssa. Koko päiväinen sade.Johtaja Lucina Hagman täyttää 75 v, ja on saanut professorin arvonimen. Kunniaa! Lähetimme Annin kanssa onnittelusähkösanoman.
”Italiasta” on saatu joku hämärä radiosähkötys Frans Josefin maasta. Toiset arvelevat ilveilyksi, toiset pitävät totena. Kunpahan olisi tosi!
Pääni on kovin huono nyt. Pelottaa. Kunpa olisikin mahdollisuus levätä. Mutta kun ei ketään voi saada tilaan. Ja Ilkka ei saa vaipua ala-asteille.
Olin saunassakin, mutta eihän se tällaisesta tapauksessa auta. Ehkä syynä on myrskyinen ilmakin.
Söderström ei taasen ollenkaan vastaa kirjeeseeni, jossa kysyin milloin teokseni aijotaan painaa.
Ilmeisesti pidetään minua jo ”vaivana.” Kirjallisen työni jatkamista ei siis näissä oloissa voi ajatella, niin hassu halu kun minua ajaisikin vielä kirjoittamaan pari romaania ja kirjan maalaiskysymyksestä. Mutta, minun aikani on mennyt. Kustantajani ei edes vastaa kirjeisiini! Käsitän sen olevan äänetön huomautus.