Helsingissä. Hopsitsissa. Kokous N.N.K.Y:n talolla, Pohjois-Rautatiekatu 23. Tapasin useita tovereita, sanomalehtimiehiä, edustajia, hallituksen jäseniä. Erikoista oli Sunilan selonteko valtiollisesta asemasta ja Procopen ulkopolitiikasta. Molempia hätyytin, edell. pääasiassa suomal. polit. jälkimmäistä Svendorzetskista. Kannatettiin. Illalla olin päivällisellä pääministerin luona. Hän alkoi nuhdella siitä, että minulla olisi muka jotain häntä vastaan, kun Ilkka on hallituksen edesottamisiin nähden niin arvostelevalla kannalla. Mutta otin häneltä aseet pois ja kä[ä]nsin kärjen hänen omaa politiikkaansa vastaan, jolloin katsoi parhaaksi peräytyä nolosta yrityksestään. Hyvä oli kuitenkin että saimme keskustella.
Puhelimessa tapasin Relanderia. Mies parka on nyt ruvennut järjestelmällisesti ajamaan ruotsalaisten asioita. Nuhtelin. Pyysi seuraavalla kerralla tulemaan luokseen kun minulla ei nyt ollut aikaa. [Relanderin pvk. II s. 151–152. Alkion jyrkän aitosuomalaisuuden närkästyttämä presidentti totesi ministeri Kalle Lohelle, ettei ”Santeri ole enää entinen Santeri” eikä ”tule hallitus, enempää kuin presidenttikään tanssimaan näiden kynämestarien pillin mukaan.”]