Kaupungissa. Tänään tuli tieto, että Varsova on jätetty, samaten Ivangorod. Se on tämän sodan historian merkillisin voitto. Se suorastaan, niin luulen, ratkaisee sodan.
Tapaus on vaikuttanut täälläkin mielialaan.
Parina päivänä on jo tuotu huhuja Helsingistä: Danielson Kalmari pitäisi olla kutsuttuna Pietariin ja häneltä kyselty: voisiko Suomesta saada sotaväkeä? – Kenties, oman maan puollustukseen, lie vastannut. Yrjö-Koskiselta, YK:lta pitäisi kysytyn: – eikö hän ryhtyisi kirkollistoimituskunnan päälliköksi? – Kyllä, jos venäläiset kaikki poistuvat senaatista. Talousosaston varapjoht. pitäisi jo saaneen virkaloman epämääräiseksi ajaksi; Seynin virkaero pitäisi oleman päätetty, y.m.
Kaikesta päättäen seisomme suurten ta-paus-ten käännekohdassa. Venäjän valtakun-nassa kuohuu nyt uudesta syntymisen prosessi, sen sydäntä lähenee teräksinen vihollinen.
Tänne tulevat huhut aavistuksena vain kun sotasensuuri pyyhkii sanomalehdistä pois kaiken asiallisen ja nuo postisensuroitsijat …
Ooh, mitä mestareita ne ovatkaan, nämä vallanpitäjät, hermostuttamaan ihmisiä!