Vaasassa. Annoin kirjalleni uuden nimen ”Muistojen komeroista”. Sähkötin sen. Kuinka välinpitämätön lähin toveri voi olla toisen harrastuksille ja työlle, siitä on kuvaavana esimerkkinä: Junasta tultuani pyysin Koskisen Adolfin odottamaan, kun menin sisään jättääkseni sähkösanoman. Ulos tullessani sanoin: ”Sähkötin Söderströmille kirjalleni uuden nimen”. Hän ei kysynyt minkä nimen, ei mitään, aivan kuin olisi ollut kysymys vain … No niin. Mutta tämä kokemus pitää opettaa, ettei saa ottaa välinpitämättömästi kun joku ihminen alkaa kertoa harrastuksistaan. Osanotolla voi tueta, antaa kehoituksen toiselle. Adolf on näihin aikoi-hin hyvin usein kertonut minulle omista vai-keuk-sistaan. Olen koettanut mahdollisimman mukaan ottaa osaa.