Torstaina 20p. Tammik.
Kotona. Jo aamusta 1 ½ ° astetta lämmintä. Sataa vesisekaista lumiräntää tulen kera. Niin että nyt on Uuden vuoden jälkeen ensimäinen suojailma. Tänä iltana olin työstä kumman -väsynyt. Soitin viulua. Se soi nyt aivan erikoisesti. Minä olen sydämestäni iloinen että tulin os-ta-neeksi tuon viulun. Se on ainoa -jolla hu-vit-telen. Olen alkanut pelätä aivojeni väsymis-mahdollisuutta, joskus, näet, minua pyörryttää. En osaa huvitella ollenkaan. -Ainoa on ukkopiiri, jossa saan ja saa lörpötellä. Muul-loin aina joko kirjoitan tahi luen. Mutta viulun kera voin hetkisen lepuuttaa aivojani. Uskon että se tuo minulle monta elinvuotta, jos kohtalo suo.
Menen ukkopiiriin.