Kaupungissa maanantaina, keskiv., perjant., lauantaina. Sunnuntaina oli hyvä raittiusiltama ja tri Ramstedt koko päivän täällä. Jo torstaina alkoi sataa. Viime yönä (nyt on lauan-tai) tuuli ja satoi kamalasti. Nyt on niin rapaista! Mutta ilma alkaa selvitä. Itävalta-Unkarin keisari Frans Josef on kuollut. Mutta se ei nykyisessä myrskyssä mitään merkitse.
Sokerin korttijärjestelmä on nyt astunut käytäntöön. – Eilen syytettiin Vap. Sanassa useita osuusmeijereitä ja niiden johtajana Björkenheimiä voin rajahintojen ylittämisestä. Vaadittiin B:tä uskonnollisena miehenä osoittamaan huhut vääriksi. Se on hänelle ruma juttu. Ahneus on hänetkin houkutellut rikkomaan. Ja vaikkakin hän on voita myynyt Kymintehtaalle. josta se on tullut työväelle – miten on voin saannin laita Orismalan alustalaisten ja koulujen pöydissä? –
”Patriarkkaa” ovat tällä viikolla useat arvostelleet. Ja kaikki kiittäen. Se vain on niin mielenkiintoista, että arvostelijat eivät yleensä pysty tunkeutumaan teoksen henkeen. Maahenki ja työnilo ovat heille toistaseksi tajuamattomia suureita, elämän arvoja. He ymmärtävät sen, kuin uskonnosta välinpitämätön ihminen evankeliumisaarnan, – mutta eivät voi sielussaan tuntea sen runollisesti nostattavaa henkeä. Aikamme runous ja arvostelu uneksivat vielä pelkissä rakkaus- ja kaunismaisema- ja linnunlaulu- ja järviseutu-kauneuskuvissa. Hauskaa on kuitenkin havaita että maahenki tunkeutuu jo moniin uutisromaaneihinkin ainakin sivuasiana, tahi statistiksi. Ilman sitä harva romaaniseppä enää uskaltaa maalais- ja varsinkaan siveellisyysnousuromaania luoda. Minulla on varma vakaumus siitä, että maahengellä ja työnilolla on tulevan aikakauden romaanissa käänteen tekevä merkitys.