Useita kokouksia. Illalla puhumassa Pohjalaisten ylioppilaiden kirjallisen kerhon iltamassa. Puhuin nykyisestä asemasta ja miten sen pitäisi ylioppilasnuorisossakin synnyttää uusia ajatuksia, uutta selviytymistä kansallisesta tehtävästämme.
[Lisävihkossa tarkat keskustelumuistiinpanot perustuslakikomitean jaostosta, käsillä hallituksen jäsentä tuomitsevan tuomioistuimen [valtakunnanoikeus] valintatavasta. Uutena kysymyksenä käsiteltiin armahdusoikeutta. Sen siirtämistä eduskunnalle kannattivat Kotonen ja Kuusinen. Alkio: ”Minä epäilin sen mahdollisuutta ja pyysin lykkäämään sen päättämisen. Mutta asetuin kuitenkin käytännöllisistä syistä sitä, että armahdusvaltaa käyttäisi eduskunta.”
Alkio pohti myös, mitä ajassa on tapahtumassa:
”Mitä on nyt tapahtunut? Saadaan arvostella – keisaria. Kertoa julkisesti hänestä juoruja.
Elää ajatuksenvapauden karnevaali-iloja.
Suuri ajatus, maailman johtaja,
Ihmisten valtias,
se, jonka olemassaoloon uskoimme, ei jaksa syntyä.
Me synnyttäjät emme jaksa synnyttää. Vankeus on kuluttanut voimamme.
Suuri – ajatus odottaa joko pihtisynnytystä tahi
Onko se lääkäri jo olemassa?”]