Istuessani illalla Ilkan toimituksessa tuli minulle yhtäkkiä mieleen, että alkavan maailmansodan aikana olisi syytä päivittäin merkitä muistiin persoonallisia tunnelmia, havainnoita ja kokemuksia, koskapa niistä jälkeenpäin olisi näiden asiain psykologiselle ymmärtämiselle suurta apua. Vielä keskiviikkona heinäkuun 29 pnä, kun oli Ilkan hallinto koossa, ei sotaa otettu ollenkaan lukuun päivällä kun asioita järjestettiin. Mutta jo illalla laski S.U.T. liikkeelle huhun että Suomi julistetaan jo torstaina sotatilaan. Tietotoimisto jolta asiaa sitten tiedustelin selitti huhun vääräksi. Samoin molemmat Helsingin lehdet. Kun samana iltana kirjoitettiin kodissani Laihian nuorisoseuratalon rakennuskontrahti, pantiin siihen ehto jo, että sodan sattuessa rakennus lykkäytyy.
Torstaina jo levitettiin suunnattomasti hälyttäviä tietoja. Saimme Helsingistä jo useita kertoja päivän lehteen telefonitse sähkösanomia.
Ihmisissä alkoi jo puhjeta halu ottaa talletuksiaan pois pankeista.
Perjantaina jo Vaasan ruotsalaisessa säästöpankissa oli paniikki. Samoin talletuspankeissa, erittäin Kansallis- ja Vaasan osakepankissa.
Sotatilajulistus ilmoitettiin annetuksi.
Levottomuus kasvoi. Olimme asettaneet ulos laudoista kyhätyn taulun johon pantiin yhä uusia sotaa koskevia tietoja.
Julkaisimme lisälehtenä tärkeimmät tiedot.
Illalla jo ilmoitettiin, että rautatieliikenne lakkaa niin, että vain yksi juna jää joka radalle. Rautateillä ei otettu enää vastaan mitään tavaroita kuletettaviksi.
Illalla olimme Harju, Kokkonen ja minä Vaskiluodolla Niemelässä [kesäkahvila, jossa Ilkankin väki usein kävi] ja joimme kahvit tuumien sodasta.
Kaikkialla vallitsi jo yleinen käsitys, että nyt on maailmansota, Gogin sota alkanut. Usein lausuttiin ihmetys, miten ennustukset näyttävät toteutuvan. Ja torstaina, kun tulin vielä kotiin Vaasasta päiväjunassa, tuli F. A. Kotkanpää kanssani juttelemaan sodasta. Emme olleet moneen vuoteen keskustelleet toistemme kanssa. Suuri asia näytti poistavan kaunat. (Olimme olleet vain valtiollisesti erimieliä). Ihmettelimme ennustusten toteutumista ja olimme sitä mieltä, että ihmissielunelämän alalla on vielä suuri tutkimaton maailma, kuten esim. se, jonka avulla tulevista asioista tieto saadaan. Se on samaalajia ilmiö psykologian alalla kuin esim. sähkö fysiikan alalla.
Perjantai-illalla, kun olimme eronneet Kokkosen kanssa Harjusta ja menimme Viikille syömään, meni mieleeni kuin salama kysymys, onko meillä sanomalehtipaperia? Kovin levottomana soitin tullessa Harjulle. Hän arveli olevan toistakymmentä numeroon. Se helpotti hiukan. Mutta jo silloin sanoin hänelle että täytynee toimittaa hevoskyydillä Mäntästä. Mieltäni asia painoi.
Olin tänä iltana kovin levoton, varsinkin kuin 10 tienossa sain Helsingistä telefoonitiedot Suomen ja Saksan asettamisesta sotatilaan. Ihmisiä tungeksi hämärässä yössä tiedonantotaulullamme. Saatuani tiedot kirjoitetuksi, avasin ikkunan ja luin tiedot yleisölle.
Hartmanit, Eskelät y.m, jotka asuvat Ilkan kanssa samassa talossa, tulivat toimistoon ja saivat kuulla levottomuutta herättävät tiedot.
Menin Haapalaan yöksi Kokkosen kanssa. Se oli levoton yö. En paljo nukkunut. Mielessäni risteili ihmiskunnan hätä rinnan kysymyksen kanssa miten saamme lehtemme viedyksi läpi vaikean ajan.
Sodan en uskonut tulevan aktivisesti ulottumaan meidän seudulle.
Minä en pelännyt vähääkään. Kärsimään tunsin olevani itse valmis. Käsitin suurena velvollisuutena antaa isänmaan vapautukselle jonka nyt käsitin alkaneen, suuriakin uhreja. Jos omaisuudet menetetään, entä sitten! Jos henki menetetään, entä sitten! Niin on miljoonille käynyt. Mikä oikeus meillä, minulla olisi pyrkiä yleisestä laista vapaaksi? Ihmiskunta nyt kerta kaikkiaan on vielä barbarinen. Ehkäpä nyt juuri valmistuu puhdistuksen kiirastuli. Vanhat m. m. omaisuuskäsitteet vanhentuneina kaatuvat, sodan raunioista nousee lähimmäistään etsivä parempi ihminen, osuustoiminnan, henkisen jalouden, hyveissä kilpaileva ihminen.
Rauhotuin ja nukuin n. klo 1 herätäkseni taas klo 5.
Aamulla kuin tulin toimis- (juuri kun tätä sunnuntaina 2/8 kirjoitan, soi telefooni, joka kirkon ajaksi on yhdistetty Vaasasta tänne. Harju on siellä. He ovat soittaneet Kokkosen kanssa Helsinkiin ja saaneet tietoja, että Venäjän hallitus selittää koettaneensa kaikkensa rauhan säilyttämiseksi, mutta siitä huolimatta Saksa on julistanut sodan. Niin ikään, että Saksan joukot ovat hyökänneet Ranskan rajan yli, jossa laukausten vaihtoa on tapahtunut.) -toon, lauantai-aamuna soitettiin rautatieasemalta: Tänne on saapunut teille painopaperia Mäntästä ylimääräisellä junalla. Olkaa hyvät ja korjatkaa pian. Vaunu on lykätty Klemetsöhön. Mikä ilo! Se suru oli poissa. Nyt oli paperia 2–3 kuukaudeksi.
Yleensä oltiin lauantaina jo hieman paremmalla tuulella, sillä asemaan alettiin jo suhtautua ja tottua.
Maalla ja kaupungissa ostetaan kaupoista ruokatarpeita kuumeisesti. Maalaisia on suuret joukot hevosilla kaupungissa, tärkein asia käydä pankeissa rahojaan poisottamassa.
Vaasassa on hyvin vähän viljaa, jauhoja y.m.
Kauppiaat ovat pitäneet kokouksen aseman johdosta. Jakob Finnilä ei toistaiseksi myö siirtomaatavaroita, aikoo nähtävästi rikastua hädän kustannuksella!
Illalla klo 10 saan tietotoimistolta tiedot Viipurin julistamisesta sotatilaan ja sen yhteydessä olevista seikoista. Taas on toimisto täynnä talon väkeä kun niitä kirjotan. Jännitys – sitten murhe kuvastuu kaikkien kasvoilla.
Mutta kun ei se koske vielä itseä, ottavat ihmiset keveästi. Pian kuuluu toimiston yläpuolelta H:sen asunnosta iloista nuorten miesten leikkiä!
Menen Haapalaan yöksi. Soitan Harjulle äskeiset tiedot. Silloin tulee juuri ”inter-urbana” ja uusi tieto että Saksa on julistanut sodan Venäjää vastaan!
Näine eväineen saan panna ”levolle!.