Kotona. Sunnuntai. Sataa koko päivän. Nyt on vuosi kulunut siitä, kun aloin näitä muistiinpanoja. Sota on samalla kestänyt vuoden. Ja yhä vielä on tietymättömissä koska sota loppuu. Vuosi takaperin arveltiin sodan kestävän 1 kuukauden, sitte 3 kuukautta!
Tämä kohtalokas vuosi on joka tapauksessa laskenut perustuksen uusille elämänarvoille. Niitä ei vielä näy, mutta ne itävät veressä. Koska alkaa oras näkyä?
Meillä Suomessa on asema ennallaan. Hieman hinnat korkeammat, hieman Ruotsin pelkoa, siinä kaikki. Sotatila ei näillä seuduin vaikuta juuri mitään elämään.
Ilkankin ilmoitustulot ovat 7 kuuk. edelliseen vuoteen verraten kasvaneet 1,200 markalla. Kirjapainotulot myös hieman.
Vahinko vain, ettei meillä ole keinoja laajentaa kirjapainoa niin, että ensi vuoden alusta voitaisiin lehti antaa 6 kertaa viikossa. Kirjapainon täytyisi saada uusi paino- ja uusi latomakone. Mutta se on noin 36 – 40, 000 mkn kysymys!
Voi, voi kun kansa, maalaiskansa ymmärtäisi tähän liikkeeseen panna varojaan! Siinä ne varmasti kasvaisivat tuhatkertaisen koron! Sillä sen voin vakuuttaa, että jos minä saisin antaa lehden 6päiväisenä, maalaiskansan heräystoiminnalle ja yhteen liittymiselle se silloin alkaisi uusi aikakausi.
Noh! Sekin aika tulee vielä. Minä luultavaksikaan en silloin enää ole Ilkan päätoimittajana. Mutta nuori, tietorikkaampi mies sen tekee paremmin. Minähän olenkin tässä vain tilapäisesti –. Kymmenes vuoteni on alkanut.