Eilen illalla oli tavallaan hyvin nolaava istunto sosialisteille. Serlachiukselle kohdistettu välikysymys poliisiasioista, jolloin vahvasti haukuttiin Serlachiusta – mutta äänestys 94 ä 92 vastaan siirsi yksinkertaiseen päiväjärjestykseen. Siitä oli ajateltu S:lle potku, sekä, kun lakossa olevat Helsingin miliisit nyt ovat, muka, väliaikaisesti ryhtyneet toimiinsa, heille painostus saavuttaa senaatilta lakolla ajetuita etuja. Valpas ehdottikin jo, että eduskunta menisi miliiseille takaamaan heidän vaatimansa edut. Mutta kumpasetkin hylättiin! Toinen oli se, että Valtiovarain valiokunta oli lausunut moitteensa siitä, että senaatti oli antanut aijotun valuuttalainan etumaksuna Venäjälle 50 miljoonaa. Tämän muistutuksen takana oli Gylling, valiok. puheenjohtaja. Jotkut porvarit olivat tavanneet aikoinaan valiokunnan pöydällä sosialistien kourapostikiertokirjeen, missä oli ollut Gyllingin käsialalla: ”Pannaan tämä toveri Tannerin selkään” – Nyt esiintyi Tanner, ja paljasti Gyllingin, miten tämä oli ollut neuvonantajana senaatissa ja neuvonut lainan antamiseen, esityksen eduskunnalle antamiseen, etukäsimaksun antamiseen – ja nyt hän puuhaa epäluottamuslausetta! Paljastus vaikutti sen, että Gyllingin arvo ainakin porvarien silmissä huimasti laski. Valpas koetti selittää, että ryhmä ei ole ollut sidottu Gyllingin omin lupinsa antamiin lupauksiin senaatille, mutta Tanner huomautti, että hän on tottunut siihen, että mies on sidottu sanaansa. Oikein! kaikui porvariston penkeiltä.
[Leikkeitä: ”Tokoita haastateltiin”, useita 8-tuntisesta työaikalaista, ”Maaseudun työriidat”, ”Nälänhätä Rautavaaralla”]
Tulen ”Elannosta” syömästä klo ½ 6:si. Jo silloin ovat piirittäjävahdit järjestymässä Heimolan ympärille. Lepään hetkisen. Alkaa jo kuulua Kansainvälinen ja Marseljeesi Vilhon kadulta. Sieltä vaeltavat kansanjoukot Rautatien torille mielenosoituksia varten.
Istunnossa esitti rovasti Bäck kunnallislait lepäämään. Häntä kannattivat Schybergson ja Rantakari. Rantakari saa rajuja alas-huutoja. Meidän puolelta ilmoitetaan hyväksyttävän lait ja Pehkonen ehdottaa seuraavan istunnon ½ tunnin kuluttua. Hyväksytään. Äänestyksessä saa lepäämisehdotus 24 ääntä. Siellä siis, äärimmäisessä oikeistossa on nyt Rantakari. Myrskyävä kättentap. myös lehterillä.
Työpäivälain piti Rantakarin vaatia lepäämään ja Sopasen kannattaa. Mutta R. oli puhemiehen huoneessa puhettaan valmistelemassa ja laki hyväksyttiin ilman keskustelua.
Koko illan marssi suomalaisia ja venäl. joukkoja kaduilla suurin laumoin. Huudettiin, laulettiin, puhuttiin. Mutta minuun ei se tehnyt pakoittavaa, vaan juhlivan vaikutuksen. Ruumiillisen työn tekijä ja Helsingin kunnallisesti sorrettu kansalainen riemuitsivat vapautuksestaan.
Mielenkiintoinen merkille pantava tässä istunnossa oli suomalaisen puolueen sisäisen hajanaisuuden ilmeneminen. Ed. Arajärvi puhui ja kannatti kunnallislain hyväksymistä. Rantakari puhui, selittäen ettei Arajärvi puhunut koko ryhmän puolesta ja kannatti Bäckin lepäämisehdotusta. Pohjolan talonpojat, lestadiolaissaarnaajat, L. Typpö ja J. Runtti ilmoittivat kumpikin hyväksyvänsä lain ja jälkimäinen, että Arajärvi oli puhunut kuitenkin suuren enemmistön suomalaisen puolueen edustajain mielipiteen. Malmivaara puolsi lain hyväksymistä j.nep. Rantakari jäi siis kaikkien näiden oikealle. – –
Käy huhu, että sos. eivät aio taipua käsittelemään edusk. vallanlaajennusasiaa perustuslaillisessa järjestyksessä.
[Leikkeitä, suurin ”Suomen autonomia, huomattavia venäläisten lehtien lausuntoja”.]