Tänä iltana oli eduskunnassa jatkokäsittelyssä laki korkeimman valtiovallan käyttämisestä Suomessa. Puheita jatkui puoliyöhön. Huomattavimpia olivat Malmivaaran vakuuttava puhe oikeistolle ja Valppaan sisällistä kiihkoa ja alhaisia intohimoja sekaisin vilisevä puhe. Tunsi elävästi miten mies oli siihen koonnut kaiken voimansa. Äänestyksessä kiireellisyyden puolesta annettiin 163 ääntä ja sitä vastaan 27 ääntä. Seuraavassa äänestyksessä hyväksymisen puolesta 136, sitä vastaan 55.
Laki oli siis tullut hyväksytyksi. Lucina Hagmanin esityksestä, esitti puhemies 3-kertaisen eläköönhuudon ”vapaalle Suomelle” johon eduskunnassa sydämestään yhtyivät lakiehdotuksen puoltajat, vastustajain py-syes-sä mykkinä, osittain istuessa. – Mitä seu-rauk-sia tämä päätös tuoneekaan, varmaa on, että Suomen sosialidemokratia tällä kertaa esiintyi isänmaallisempana kuin melkein koko suomettarelainen puolue, puolet nuorsuomalaisista ja ruotsalaisista.
Totuuden mukaan on tunnustettava, että minusta ainakin tuntui, että vastustajain vastustus aiheutuikin suurimmaksi osaksi taloudellisen vallankumouksen pelosta, sosialistien lain läpiajaminen taloudellisen vallankumouksen tarkoituksesta. Isänmaallinen tarkoitus oli siis vain osalla. Suokoon kaikkivaltias, että kaikesta huolimatta tämä laajakantoinen päätös olisi Suomen kansalle onneksi!
[Valtalaki eli Laki korkeimman valtiovallan käyttämisestä siirsi suuriruhtinaan vallan eduskunnalle. Laki hyväksyttiin 18.7.1917 -äänin 163 – 55. Enemmistön muodostivat sosialistit, maalaisliittolaiset ja itsenäisyysmiesten ryhmä.
Alkio äänesti lain sekä asian kiireelliseksi julistamisen puolesta. Kun laki päätettiin lähettää Pietariin vain ”tiedoksi ja tunnustettavaksi” eikä ”vahvistettavaksi”, siitä puhuttiin myös vallankaappauksena.
Itsenäisyydenjulistus se ei kuitenkaan ollut, vaan ulko- ja sota-asiat olisivat edelleen jääneet Venäjän hallitukselle. Valtalakia ei sovellettu käytäntöön, koska tilanne Venäjällä muuttui. Väliaikainen hallitus kukisti bolsevikkikapinan ja järjestäytyi uudelleen, nyt Kerenskin johdolla ja määräsi 31.7. Suomen eduskunnan hajotettavaksi.]
Tapasin kuloarissa neiti Krokin. Hän iloitsi kovin äänestyksen tuloksesta. Siinä oli muuan tilaisuutta varten saapunut venäläinen sanomalehtimies joka hänelle oli sanonut: ”Kyllä tämä tulee nyt herättämään Venäjällä kovin pahaa mieltä”. ”niin”, oli neiti Krok sanonut, ”mutta Suomi on kärsinyt sortoa jo niin kauan, että pitäähän siitä vihdoinkin tuleman loppu”.
Kaikesta huolimatta olivat lain vastustajat nyt jo tänään paljon hillitympiä. Vakaumus oli poissa. Ainoa joka vakaumuksella vielä esiintyi, oli Schybergson.
Hornborg oli esittänyt ponnen jossa lau-suttiin että Suomi aikoo täydelliseen itsenäisyyteen. Se tuotti sos. paljon päänvaivaa. Pitivät sitä tässä yhteydessä härnäävänä. Äänes-ti-vät vastaan. Osalta arveltiin Horn-borgin ehdotusta provokatorisena kiusantekona. Hylättiin.
[Leikkeitä; ”Mexicon uusi perustuslaki” ja ”Kaksi Työväen luokkataistelulla saavutettua voittoa” (Työmiehestä)]