Jännitys kasvaa. Rautatielakko on alkanut. Olimme, Tuusulan puhujat, tänään Kleinessä Paloheimon päivällisillä.
Annikka lähti aamujunalla kotiin. Minusta on taas niin yksinäistä! Miten ihana onkaan hyvä, sopusuhtainen avioelämä. Ensi viikolla kai pääsen kotiin.
Harju kirjoittaa että paperitrusti uhkaa ja pakoittaa Vaasaa työn sulkuun. Edellyttää että Ilkkaa uhkaa kohta sama.
Illalla alettiin sitte ratkaista eduskunnassa kysymystä hallitsijavaltuuksien siirtämisestä eduskunnalle.
Istunto kesti kello 16,15 aamulla.
Se oli tavallaan historiallinen istunto. Rantakari ja jotkut ruotsalaiset esiintyivät aivan ihmeellisesti. Tuntui kuin he olisivat suorastaan kohottaneet hätähuudon Venäjän puoleen: pitäkää puolianne! Se oli, tuo heidän esiintymisensä, historiallista porvarismia, joka kohottaa hätähuutonsa kansainväliselle porvarismille: rientäkää apuun! Suomi tekee vallankaappauksen. Se irtautuu laillisista historian tuomitsemista kahleistaan. Me pelkäämme pahinta: tässä kaatuu porvariston kulttuuriauktoriteetti!
Näin minusta tuntui.
Se oli toisilla luonnollista varovaisuuden vaistoa, mutta Rantakarilla oli se uhmaa, jossa kiihotettu ja haavoittunut poliittinen keinottelija, joka on kaatumassa, panee kaikkensa alttiiksi – ei isänmaansa, vaan henkilökohtaisen intriikinsä vuoksi.
Tämä Rantakari!
Suomettaren ent. Lehteri-Jussi. Rumasieluinen haukkuja. Hän on nyt 10-vuotis-kautena käynyt kehitysjakson: sosialidemokrati – suomettarelaisten häikäilemätön puoluesihteeri ja perustuslaillisuuden ruoska – nuorsuomettarelaisuuden johtaja, taloudellinen vasemmistolainen ja perustuslaillisten ja suomettarelaisten yhteensovittaja – mies joka asettaa palkkakysymyksen U. Aurassa harrastustensa lopputarkoitukseksi ja eroaa tullakseen Salaman hankintaosaston johtajaksi – eroaa sieltä kun ei saa ensimäistä paikkaa yhtiön johtajana ja käy Karjalan pankin johtajaksi – nyt on eduskunnan äärim-män taloudellisen ja valtiollisen oikeiston yritteliäs kukko, kaikille suuri kysymysmerkki.
Siis merkillisimpiä olentoja poliittisessa elämässämme. Sellaiseen ei lahjaton mies kykene. Tämä luonne ansaitsee tutkimista. Hänessä on eräs kaikkein kiitollisimpia tutkittavia nykyisen historiamme henkilöistä.
Toisia, toisilleen usein perin vastakkaisia: Mäkelin, Kuusinen ja Valpas. Edelleen: Ahmavaara, Pennanen, Estlander. Kaikki mainioita tyyppejä, Kallio myöskin.
Ihmeellinen olento on taisteleva ihminen.
[Leike: ”Elintarpeiden tuonti Venäjältä Suomeen”]